Törmäsin tähän graffittiin, ja sen sanoma jotenkin pysäytti ajattelemaan.

Miten voikaan olla mieli täynnä yksi toistaan innostavampia ideoita! Olen valtavan innostunut ja inspiroitunut juuri nyt. Tämä on minulle iso juttu: takanani pitkä ajanjakso, jolloin mikään ei ole kiinnostanut. Mikään ei ole tuntunut merkitykseltä. Mikään ei ole tuntunut miltään.

Olin yrittäjä ja päätin keväällä 2012 luopua yrityksestäni. Ihan vain yhdessä yössä kävi niin, että ymmärsin minua pitkään kummastuttaneen pahan olon johtuvan siitä, että en enää jaksanut. Niinpä minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luopua vanhasta ja hypätä tuntemattomaan.

Ja sitten minä lähdin matkalle, jollaista en osannut villeimmisäkään kuvitelmissani suunnitella. Olen ollut valtavan hämmentynyt niistä ajatuksista ja tunteista, joita kulunut muutoksen vuosi on minussa aiheuttanut. Vanhan lopettaminen, rakastuminen, muutto Ruotsiin, juurettomuuden tunne ja uuden suunnan etsiminen (vain muutamia mainitakseni) pistivät koko pakan sekaisin. Nyt jälkikäteen olen huomannut, että se enregia, jota hehkun ympärilleni tuottaa minulle vain lisää samaa energiaa. Ja kun viimeisen reilun vuoden olen säteillyt hämmennystä, olen saanut lisää samaa takaisin.

Nyt yhtäkkiä kaikki tuntuu kirkkaalta. Minulla on ollut upea viikko. Olen tavannut ihania ihmisiä, käynyt mielenkiintoisia ja innostavia keskustelua sekä ideoinut uutta.

Hurja tunne! Olen käynyt todella hukassa, ja nyt yhtäkkiä maailma näyttää taas olevan mahdollisuuksia täynnä! Olisiko käynyt niin, että vihdoin tässä olen minä taas?