Svea Mama I’m coming home

Huh. Voiton puolella ollaan. Matkustimme yön yli laivalla Tukholmaan. Pari viimeistä päivää on mennyt pakatessa kolmen kuukauden tavaroita. Lievästi sanottuna stressaavaa. Nopeasti meni kesäreissumme koti-Suomeen. Ja nyt se on hei, hei Helsinki!

Muutin avomieheni kanssa Lounais-Ruotsin, pieneen Varbergin kaupunkiin tasan tarkalleen vuosi sitten.  Elokuun toinen lauantai raahasimme tavaramme ensimmäistä kertaa Ruotsiin ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme. Olimme seurustelleet vain vähän aikaa, ja lähtö oli minulle, no, sanalla sanottuna impulsiivinen päätös. Mutta se oli merkittävä asia elämässäni; ensimmäistä kertaa uskalsin toimia suoraan sydämeni mukaan, ilman turhaa järkeilyä. Tiesin, että minulle oikea ratkaisu oli lähteä ja jättää kaikki tuttu ja turvallinen, vaikka se pelottikin.

Minusta tuli ”urheiluvaimo”; mieheni on ammattilasjoukkueurheilija. Vuosi oli minulle vaikea, mutta siitä selvittiin vahvempana kuin koskaan. Urheiluvaimon lisäksi löysin itsestäni monta uutta puolta. Kaikesta vaikeudestaan huolimatta minulle muutto Ruotsiin mahdollisti aikalisän oton elämässä: sain vain tutkia omia ajatuksiani ja pohtia mitä tulevaisuudeltani haluan.
Ja nyt vuoden kuluttua olemme palaamassa takaisin Varbergiin kolmen Suomessa vietetyn kesäkuukauden jälkeen. Minulla on vähän outo olo. En tiedä mitä odottaa. Vaikka maantieteellisesti siirtymä on suhteellisen lyhyt, henkisesti Ruotsiin tuleminen tuntuu pidemmältä matkalta. Onneksi tämä on jo paljon helpompaa kuin vuosi sitten; tiedän mihin tulen, kotini on täällä ja elämänmeno on jo tuttua. Silti jännittää palata.

laivapissatus

Me laivalla. Viking Gracella on satsattu eläinten hiekkalaatikkotoimintaan. Hermanni ei vain oikein osannut toimia tällä viheralueella. Piti vähän auttaa.

pusu

Pojat jatkoivat Tukholmasta Varbergiin, minä jäin vielä pariksi päiväksi chillailemaan Tukholmaan ystäväni Katan kanssa.