Sain eilen viestin eräältä ystävältäni: ”Näin kummallisen unen. Sinä kuljit polkua pitkin vihreään metsään ja sinulla oli mukana häkki, jossa oli pieni lintu. Te molemmat lauloitte. Olit onnellinen, tanssit. Sinulla oli valkoinen pitkä hulmuava mekko. Katselin sinun menoasi takaapäin ja hymyilin. Häkki keikkui sinun tanssisi tahtiin. Tunnelma oli jotenkin haikea ja samalla hyvin onnellinen. En tiedä mitä uni tarkoittaa. En tiedä miksi noin. Mutta intuitioni kehoitti minua kertomaan uneni.”

Minulla on tavoite. Se on tämän syksyn tärkein tehtäväni. Tämä ystäväni kaunis uni sai minut pohtimaan onnea ja onnellisuutta, ja tajusin, että minun on, erään amerikkalaiskirjailijan sanoja mukaillen, oltava itse onnellisin ihminen, jonka tunnen. Vain siten voin tehdä unelmistani totta ja luoda onnea ympärilleni. Siksi – tattadaa – minun tavoitteeni on tulla onnellisimmaksi ihmiseksi, jonka tunnen. Onni on jo olemassa minussa, tuolla jossain sisälläni, mutta olen rakentanut sen päälle valtavan määrän esteitä. Ne on nyt purettava, onneni esteet, ja voin olla onnellisin tuntemani ihminen.