Kohtalon keskisormi

Edelleen sairaana. Olen nukkunut kellon ympäri. Voimaton olo, en pysty syömään mitään. Kirjoittamisesta tai minkään muun tekemisestä ei tule mitään. En jaksa ajatella, tuntuu että aivot heittävät aina ajatusten välissä yhden ison kierroksen tyhjää. Kylläpä tällaisina hetkinä sitä osaa olla kiitollinen terveydestään.

aamiainen

Taistelin puolet tästä leivästä ja mustikkakeitosta suuhuni yhdistyksi aamiaiseksi ja lounaaksi (ja epäilen, että tämä jäänee illalliseksi myös). Ja tietysti juuri tänä viikonlopuna mies on jollain hemmetin (kyllä, nyt juuri ei riitä ymmärrys näille menoille yhtään) joukkueen hengenkohotusmelontareissulla. Tosi jees! Vähän tuntuu, että nyt kohtalo oikein tahallaan näyttelee keskisormea. Voit kuvitella, että tässä olotilassa yksin kotona oleminen ilman ketään tuttua, joka voi tulla avuksi tarvittaessa… No, en jaksa edes valittaa. Se hyöty kai tässä sairaudessa on.

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.