Törmäsin eilen nettiartikkeliin, jossa parisuhdekouluttaja Marianne Stolbow puhuu ehjän parisuhteen tärkeimmästä edellytyksestä; siitä kuinka toista ei voi rakastaa, jos ei ensin rakasta itseään. ”Itseään rakastava ihminen ei äyski tai öykkäröi muille. Hänen ei tarvitse osoittaa muille mitään, koska hän pitää itsestään sellaisena kuin on. Hänen ei tarvitse korostaa egoaan, tehdä itseään näkyväksi tai alistaa muita. Hänessä on rakkautta, joka hehkuu ulospäin ja tekee muidenkin olon ympärillä tyytyväiseksi. – – Itseään rakastava ihminen ei tarvitse toista rakastamaan itseään ehjäksi. Hän ei vaadi ketään täyttämään tyhjyyksiään tai säti toista epävarmuuttaan.”, Stolbow sanoo ja harmittelee, että suomalaisessa kulttuurissa terve itsensä rakastaminen sotketaan liian usein omahyväisyyteen tai jopa narsismiin.

Tämä juttu palautti mieleeni juuri lukemani kirjan Rakkaus, Vapaus ja yksinolo, jossa Osho käsittelee itsensä rakastamista ihmissuhteiden yhtenä ulottuvuutena. Lienee Stolbowkin tämän kirjan lukenut, niin tutuilta hänen ajatuksensa kuulostivat. Oshon kirjassa oli paljon asioita, joista en ehkä ollut aivan samaa mieltä, mutta hänen perusajatuksensa ihmissuhteiden kolmesta ulottuvuudesta (rakkaus, vapaus ja yksinolo) kolahtivat minuun kovasti. Tein valtavia ivalluksia ja löytöjä itsestäni lukiessani kirjaa.

Itsensä rakastamisesta Osho sanoo näin: ”Itseään rakastava ihminen huomaa, ettei hänellä ole egoa. Vain silloin, kun yrität rakastaa muita rakastamatta itseäsi, egosi nousee esiin. – – Käännä valosi ensi itseäsi kohti, tule ensin valoksi itsellesi. Anna valon karkoittaa sisäinen pimeytesi ja voimattomuutesi. Anna rakkauden muovata itseäsi niin, että olet täynnä sisäistä voimaa, henkistä vahvuutta.”

Minä työstän tällä hetkellä näitä kaikkia ihmissuhteiden perusulottuvuuksia, ja erityisesti itseni rakastaminen on oman elämänmuutokseni myötä noussut minulle todella isoksi kysymykseksi. Nyt kun olen joutunut luopumaan kaikesta, joka ennen määritti minut (työ, yrittäjyys, elämä Suomessa, tietty oma vapaus, sosiaaliset ympyrät), olen huomannut, että minulla on aivan valtava tarve pönkittää egoani ja tehdä itseni nähdyksi ja kuulluksi (varsinkin puolisolleni), koska en koe saavani riittävästi huomiota; olenhan vain pääsääntöisesti tekemisissä yhden ihmisen kanssa, kun ennen olin tottunut siihen, että ympärilläni on valtavasti ihmisiä, joilta saan huomiota. Olen kiinnittänyt oman arvoni huomioon, jonka muilta saan. Sätin toista, koska en koe saavani häneltä riittävästi huomiota ja olen marttyyri, koska ”minä olen joutunut luopumaan omasta elämästäni”. Välillä on uskomatonta ajatella, miten siitä vapaasta naisesta, joka ennen Ruotsiin muuttoa olin, on nyt tullutkin näin riippuvainen. Tai sitten riippuvuuteni on vain muuttanut muotoaan; tuntuu, että ennen täytin tyhjyyteni, rakkaudettomuuteni ja yksinolon pelkoni työllä ja sosiaalisilla ympyröillä ja nykyisessä elämän tilanteessani haen täytyymystä toisesta ihmisestä.

Oshon mukaan itsensä rakastamiseen liittyy vahvasti yksinolo ja uskallus kohdata itsensä (kolmantena elementtinä vapaus, jota käsittelen myöhemmin erikseen, se on iso juttu!). ”Kuka haluaisi nähdä oman rumuutensa? Kuka tahtoisi kaivautua syvälle oman pimeytensä syövereihin? – – Tämän vuoksi ihmiset etsivät jatkuvasti seuraa. He eivät pysty olemaan itsensä kanssa.” ”Ihmisen tulisi olla juurtunut itseensä, sillä vain oman itsen kautta tavoittaa olemassaolon syvimmät ulottuvuudet. – – Kun olet onnellinen, voit jakaa onnestasi; kun et ole onnellinen, miten voisit jakaa? Jakaaksesi sinulla tätyy olla jotain, mistä antaa.

Minä joutunut entisestä irti pääsetettyäni ja Ruotsiin muutettuani kohtaamaan itseni aivan uudella tavalla. Tämä on ollut elämäni vaikein vuosi, ja on ollut kamala kohdata nämä omat rumat puolet. Mutta tiedän, että tämä on ollut minulle tarpeen, että elämä on juuri tämän koettelemuksen ja yksinolon minulle antanut, jotta oppisin rakastamaan itseäni. Vaikka en ehkä ihan tällaisessa laajuudessa sitä muille toivokaan tapahtuvaksi, toivon kuitenkin, että myös moni muu pysähtyisi tämän asian äärelle – minulla ainakin oli ennen aivan liian kiire, jotta olisin voinut näin pysähtyä.

Kursivoidut lainaukset: http://www.iltasanomat.fi ja Osho: Rakkaus, vapaus ja yksinolo