Tiskiharjataistelu ja muita tarinoita vallankäytöstä parisuhteessa

”Aaaaaa. Miks täällä ei ole vieläkään tiskattu astioita?!”

”Mä en oo vielä ehtinyt, täytyy ensin lukea tämä lehtijuttu loppuun.”

”Mut mä oon sanonu sulle siitä jo monta kertaa. Tää tiskiharja on edelleen tässä!”

”Joo. Oota hetki.”

”Mä en jaksa odottaa enää yhtään hetkeä. Mä oon oottanut jo koko aamun. Ja sitä paitsi miks se oon aina mä, joka täällä kuitenkin lopulta tiskaa?”

”No mut tiskasinhan mä eilenkin.”

”Ei. Sä et oo tiskannut viikkoon. Etkä imuroinut. Mä en niinku jaksa enää yhtään tätä. En mä mikään piika ole.”

”Mutta mähän tiskaan ihan just. Luen vaan tän jutun loppuun.”

”Sä et oo kuule ikinä eläissäs tiskannu, etkä tuu tiskaamaan. Millon oot ylipäänsä itsenäisesti tarttunut tiskiharjaan ilman että mun pitää sua käskeä? On vaan niiii-in paljon tärkeämpää lukea noita lehtijuttuja. Sä oot patalaiska. Ja itsekäs. Et sillon kerrankaan laittanut niitä vaatteitas kaappiin vaan kuka se oli joka ne laitto: MIIIIIIINÄ. MIIIIINÄ. MINÄMINÄMINÄ.”

”- – -”

”Sä et ikinä tee mitään! Mä oon niin hermona suhun! MIIINÄ menen sitten TAAS tiskaamaan! Katotaan sitte ens kerralla,kun herralla ei oo parempaa tekemistä.”

tiskiharja

Luen aika paljon kirjoja. Monta yhtäaikaa, jotta en tylsisty yhteen. Nyt uusimpana Helsingingin matkalla aloitin lukemaan kirjaa nimeltä ”Härskarteknik” (suomeksi se kai kääntyy epäsuorasti ”Vallankäyttötekniikka”). Siinä esitellään erilaisia vallankäytön (usein tiedostamattomia) tapoja ihmisten kommunikaatiossa. Tämä ainakin meidän taloudessa kovin tutuksi käynyt edellä esitetty keskustelutilanne on varmasti monelle muullekin tuttu. Nyt kun kovasti yritän tiedostaa omia tapojani kommunikoida parisuhteessa (lue eilinen postukseni ”Koodisana: Heteroskedastic”), niin tämä aluksi ammattillisessa mielessä hankimassani kirja yllätten saikin minut havahtumaan omasta vallankäytöstäni (tai sen yrityksestä) arjessamme.

härskarteknik

Härskarteknikin ensimmäinen kappale kertoo ”Projisointitekniikasta”. Se on se vallankäytön tapa, jossa yksi keskustelijoista yrittää nujertaa toisen kritiikillä ja nostamalla esiin kaikki mahdolliset menneisyydessä tapahtuneet virheet, joita toinen on tehnyt. Usein kierre on kaksisuuntainen; siitä tulee mylly, jossa toinen ensin heittää lokaa toiselle ja toinen lisää vettä myllyyn napautamalla johonkin vastapuolen arkaan paikkaan – loputon ”guilt-trip”. Meidän tapauksessamme ei näin ole, vaan minä veivaan ja veivaan myllyä yksinäni. Ja kun toinen vain ottaa tilanteen lungisti, saan lisää kierroksia päälle; yritän saada toisenkin hermostumaan. Onnistumatta.

Monelle tämä projisointikeskustelu, tiskiharjataistelu, jonka voi käydä ihan mistä tahansa arjen aiheesta, kääntyy valtataisteluksi, joka toisen täytyy voittaa. Tällaisen keskustelun tavoitteena sen aloittajalla on- tietoisesti tai tiedostamatta – jättää toiselle mahdollisimman paha mieli ja tunne siitä, että kaikki (koko maailmassa) on hänen vikansa. Ja tällaisia ”keskusteluja” käymme usein päivittäin läheistemme kanssa. Aikamoista. Yhden tiskiharjan takia.

tiskaus

/Maija, joka on tiskannut taas koko aamun

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.