Ruusupitsiverhogate

No johan nyt. Aamutreeni taisi puskea pintaan flunssan. On kammottava olo, enkä pysty tekemään nyt mitään. Makaan vaan sängyssä ja tuijotan ikkunasta ulos. Ja apropoo: mitä mieltä olet näistä?

pitsiverhot

Meidän uudet, ihanat, romanttiset ruusupitsiverot! Makuuhuone on ollut ilman verhoja koko tämän vuoden, jonka tässä asunnossa olemme asuneet. Nyt seinään oli vihdoin saatava jotain, ja päätimme tehdä reissun Ikeaan. Budjettiverhot! Mies myhäili rahansäästömahdollisuudesta tyytyväisenä. Jotenkin näin se sitten meni:

* * *

Kierrämme Ikean tekstiiliosastoa ympäri. Mikään ei sytytä.

”Sen pitää olla jotain nättiä, vaaleaa, sänkypeittoon sopivaa, että jää sillee valoisa tunnelma.”, totean itselleni.

Ei mitään. Missään.

”No entäs nää?” mies osoittelee yksi toistaan kammottavampia lakanoita.

”Ei. Eioohyvä.”

MIes huokaa syvään.

”Ei. Eioohyvä.”

Mies huokaa niin syvään, että vieressä olijat kääntyvät katsomaan.

”Eiiii… joo ei toikaan.”

Ja sitten vihdoin: tadaa! ”Noi ruusupitsiverhot on IIIIHANAT! Siis just oikee romanttinen tunnelma!”

Mies katsoo ruusupitsiverhoja. Katsoo minua. Katsoo ruusupitsiverhoja… Jos ihminen voisi näyttää kysymysmerkiltä, sellainen olisi juuri tässä edessäni.

”Mut noihan on mummolan verhot…”, mies kuiskaa.

Kysymysmerkki.

Mies osoittaa ruusupitsiverhoja. ”Ei niinku kolmekymppiset osta tollasia…”

Kysymysmerkki.

Samaan aikaan paikalle kipittää vanha pariskunta. Nainen huudahta iloisena: ”No mutta hei noihan on just sopivat sinne meidän mökin tupaan!”

Mies katsoo minua. Katsoo ruusupitsiverhoja.

Kysymysmerkki.

Mies tapittaa minua kauhistuneena.

Pieni vivahdus huutomerkkiä.

”Joo, me otetaan nämä. Tuleepahan kerrankin jotain romantiikkaa meidänkin makuuhuoneeseen.”

Piste.

Mies kakoo. Päättää olla hiljaa.

Mies katsoo koriin, jossa verhopaketteja on: 99 kruunua.

Huutomerkki.

”No onhan noi sit tavallaan. Kun on vaan niinku vaan sellaset kymmenen euroa…”

Kävelemme kassalle. Nappaan matkalla kassiin pari vaniljan tuoksuista kynttilää.

”Ihanan romanttista”, ajattelen.

* * *

pitsimorsian, jpg

Ruusupitsiverhogate jäi roikkumaan pitkäksi aikaa sen vahvoja tunteita herättäneen luonteen johdosta. Verhot olivat lojuneet Ikean kassissa makuuhuoneen lattialla ikuisuuden. Nyt olimme kuitenkin päättäneet ottaa härkää sarvista; mies nakutti verhotankoa seinään ja minä leikin morsianta. Ihanat, romanttiset ruurupitsiverhot, siellä ne vihdoin ovat!

* * *

Mies katsoo ruusupitsiverhoja.

Mies katsoo minua.

Mies katsoo ruusupitsiverhoja.

Kolme pistettä.

Mies katsoo minua: ”No itseasiassa nyt kun noi tossa näkee, niin onhan ne aika kivat. Aika mukavasti sopii tohon patsaaseenkin.”

Huutomerkki!

* * *

Mainokset

2 thoughts on “Ruusupitsiverhogate

  1. Päivitysilmoitus: Romantiikkaa makuuhuoneen ikkunassa | MaiLife

  2. Päivitysilmoitus: Rikki mennyt elämä on korjattava pala kerrallaan – ulkopuoliset neuvot voivat myös tuhota | MaiLife

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s