Isossa elämän murrostilanteessa mielenliikahdukset ja -muutokset ovat valtavia. Yhtäkkiä voi olla yhtä mieltä ja jo heti seuraavassa tilanteessa toista. Niin kuin minä: ensin haluan tehdä yhdellä tavalla ja heti kohta toisella. Minun elämäntilanteessani asioiden pyörittely äärilaidasta toiseen on varmasti korostuneempaa, muun muassa siksi, että tunnistan itsessäni kaksi minua: Suomi-Maija ja Ruotsi-Maija. Tilanne kärjistyy ja mieli alkaa pyöriä hurrikaanin lailla erityisesti silloin, kun nämä Maijat törmäävät. Esimerkiksi juuri nyt, kun Helsingin reissun jälkeen asetan taas Suomi-Maijaa Ruotsi-Maijan muottiin. Vielä ennen matkalle lähtöä olin innoissani ajatuksesta, että löytäisin töitä Ruotsista, mutta juuri nyt en muuta halua kuin mennä takaisin ja pistää täydet paukut uusiin työsuunnitelmiin Suomessa. Ja viime viikolla pohdin lapsen saamista…
Heilahtelu äärilaidasta toiseen on ollut minulle kuitenkin välttämätöntä; se on antanut perspektiiviä. Tuntuu, että vain sillä tavalla voi löytää oikean tien. Tuon perspektiivin saamisen takia päätin tänään kokeilla tällaista: skenaarioiden kirjaamista. Kirjaan ylös kaikki näkemäni vaihtoehdot, jotka minulla on tässä elämäntilanteessani. En ota millään tavalla kantaa, mikä näistä olisi ”oikea” ratkaisu, vaan listaan vain kaikki mahdollisuudet, jotka minulla näillä raameilla olisi. Jotkut näistä vaihtoehdoista karsiutuisivat varmasti todellisessa päätöksentekotilanteessa suoraan pois. Jotkut näistä vaihtoehdoista vaatisivat toteutuessaan suurempia muutoksia, jotkut pienempiä ja toiset taas ovat karumpia, toiset pehmeämpiä – sellaisia ovat skenaariot, mahdollisia tapahtumamalleja. Loogisen ajattelun taitoni ei riitä tekemään tästä minkäänlaista kaaviota (joku toinen varmasti sellaiseenkin kykenee), joten tyydyn vain kasaamaan vaihtoehtoni kategorioihin, jotka ovat tässä elämäntilanteessani suurimmat kulmakivet: maa, työ, parisuhde ja ura versus lapsi.
”Maa”, jossa vaihtoehtoinani ovat:
1. Asun Ruotsissa
2. Asun Suomessa
3. Asun osaksi Ruotsissa ja osaksi Suomessa
”Työ”, jossa vaihtoehtoni ovat:
1. Teen Ruotsissa kokopäiväisesti oman alan työtä
2. Teen Ruotsissa kokopäiväisesti ei suoraan oman alan työtä
3. Teen Ruotsissa osin oman alan työtä ja osin ei oman alan työtä
4. Teen Suomessa töitä yrittäjänä
5. Teen Suomessa töitä toisen leivissä
6. Teen Suomesa töitä osin yrittäjänä ja osin toisen leivissä
7. Teen Suomessa ei oman alan töitä
8. Teen Ruotsissa osa-aikaisena oman alan töitä ja toimin osa-aikaisesti Suomessa yrittäjänä
9. Teen Ruotsissa osa-aikaisena ei oman alan töitä ja toimin osa-aikaisesti Suomessa yrittäjänä
10. Teen Ruotsissa osa-aikaisena oman alan töitä ja osa-aikaisesti Suomessa toisen leivissä
11. Teen Ruotsissa osa-aikaisena ei oman alan töitä ja osa-aikaisesti Suomessa toisen leivissä
”Parisuhde”, jossa vaihtoehtoni ovat:
1. Olen parisuhteessa
2. En ole parisuhteessa
3. Olen parisuhteessa, asun Ruotsissa
4. Olen parisuhteessa, asun Suomessa
5. Olen parisuhteessa, asun osin Suomessa, osin Ruotsissa
6. En ole parisuhteessa, asun Suomessa
7. En ole parisuhteessa, asun Ruotsissa
8. En ole parisuhteessa, asun osin Suomessa, osin Ruotsissa
”Ura vs. lapsi”, jossa vaihtoehtoni ovat:
1. Päätän satsata uraani, emme päätä saada lasta
2. Päätämme antaa lapselle mahdollisuuden, ja tämän konkretisoituessa siirrän uratavoitteeni tuonnemmaksi
Positive Thinking
Ajatelkaa millaisessa maailmassa elämme! Meillä on niin paljon vaihtoehtoja valittavanamme (ja ehkä tässä minun esimerkissäni vielä enemmänkin sellaisia, joita en nopeasti keksinyt). Ja mitä me teemme? Valitamme, kun kaikki on niin päin prinkkalaa; että olemme uhreja, kun olemme ajautuneet johonkin epämiellyttävään tilanteeseen elämässä! Junnaamme paikallamme sekä satutamme itseämme ja läheisiämme, kun pelkäämme tai emme osaa valita mihin suuntaan kulkea.
Pitää vain valita. Pitää valita se vaihtoehto, joka eniten koskettaa sydäntä. Pitää vain päättää rohkeasti mitä polkua lähteä seuraamaan. Pitää olla pelkäämättä; vain valita ja toimia valintansa mukaisesti. Ja pitää olla valittamatta tällaisessa vaihtoehtoja pursuavassa maailmassa. On vain yksi mahdollisuus: valinta ja päätös.
/Maija, skenaarioiden äärellä – just saying…
MaiLife 
Niin, pitää vain valita. Mutta pitää muistaa, ettei aina kaikki mene niin kuin on suunnitellut ja joskus pitää antaa elämän vaan viedä ja katsoa että mihin se johtaa. Mutta kuten sanot, pitää olla pelkäämättä ja eriyisesti pitää olla pelkäämättä kaikkia eri mahdollisuuksia joita elämä heittää. Ja jos on oikea asenne ja osaa olla joustava ja soputuva (make the best out of the situation) niin sillä pääsee pitkälle 🙂
Samaa mieltä! Sitä elämän virtaan heittäytymistä paljin tässä harrastaneena olen kuitenkin myös huomannut, että jotkut raamit ja rajat sitä ihminen kuitenkin tarvitsee pidemmällä tähtäimellä. Mutta elämänasenteena ja filosofiana uskallus heittäytymiseen on se, jonka puolesta puhun!
Maija… Et kai sä nyt ole niin vanhanaikainen, että ajattelisit uran olevan poissulkeva vaihtoehto lapselle – tai päinvastoin?! Hei kamoon – just sehän on mageeta, et nykyisin voi saada molemmat 🙂 Lucky us!
En ajattele, mutta juuri nyt, näissä skenaarioissa, seuraavissa mahdollisissa askeleissa, vaihtoehdot ovat ura tai lapsi. Isommassa mittakaavassa en toki ajattele niin, päinvastoin. Ja oikeasti odotan aikaa, jolloin voisin olla ”uraäiti”. Tässä blogissani https://mailife.fi/2013/10/29/eiko-nyt-olisi-hyva-aika-tehda-lapsia/ käsittelin asiaa tarkemmin.