Hormonizilla

Istumme keittiönpöydän ääressä. Sylissäni on vuoden vanha lapsi. Syömme makkaraa, sellaista maustettua salamia. Sen suolaisen maun voi haistaa ilmassa. Rakkaus, turvallisuus, lämpö ja läheisyys.
Onni.
Kaikkialla.
Otamme paketista makkaranpalasen kerrallaan ja kysyn:
”Annetaanko isille?”
Lapsi työntää makkaran nopeasti pienillä nakkisormillaan ja kikattaa. Tunkee koko makkaranpalan suuhun.
Mussuttaa sitä täydellä antaumuksella, irvistää maun suolaisuudelle.
Sama toistuu: makkara paketista, ”Annetaanko isille”, nakkisormet, kikatus.
Ja taas makkara vilahtaa suuhun.
Irvistys.
”Annetaanko isille?” kysyn ties monettako kertaa.
Lapsi katsoo minua suurilla silmillään, selvästi vähän jo liikaa makkaraa syöneena ja sanoo:
”Isille”.
”Minä rakastan sinua”, ajattelen ja tunnen valtavaa lämpöä

* * *.

Tällaisia unia olen nähnyt monena yönä. Käsinkosketeltavan todellisia, kauneimmalla tunteella (en edes tiedä miksi sitä voi kutsua tai kuinka kuvata) kuorrutettuna. Yhtenä yönä olin synnyttämässä, toisena leikkimässä hiekkalaatikolla. Ja aamulla herätessäni kehossani on outo tunne. Se myllää ympäriinsä. Mouruaa. Minä olen mennyt sekaisin! Hormonini jylläävät ylikierroksilla. Yhtäkkiä tämän syksyn aikana jokin on muuttunut. Minä haluan lapsen. Kehoni tarvitsee sitä. Ei sillä tavalla, että olisihan se kiva jossain vaiheessa, vaan nyt. Nyt! Nyt! Melkein toivon, että tämä tästä vähän laantuu. Sen on pakko laantua. En pysty sietämään tällaista huutoa.

hormonizilla

Mitä on tapahtunut? Kun kirjoitin blogini ”Eikö nyt olisi hyvä aika tehdä lapsia?”, sain teiltä valtavan määrän viestejä ja palautetta. ”Ei koskaan ole oikea aika.”, ”Yli kolmekymppisenä lapsen saannin mahdollisuus vähenee dramaattisesti.”, ”Lapsi tulee juuri silloin, kun on oikea aika.”, ”Ei lapsi aina tule ensiyrittämällä, siihen voi mennä aikaa.”, ”Entä sitten, jos lasta ei ole mahdollista saada ollenkaan?” ”Lapsi ja työ eivät sulje toisiaan pois.”, ”Anna palaa!”; näin te sanoitte. Kai se oli sitten lukiessani näitä viestejä kun tajusin olevani valmis. Nyt! Ja siitä lähtien kehoni on karjunut tätä valitusvirttään. Minusta on tullut Hormonizilla. Järkyttävä tapaus. Murisee nurkissa ja kiehuu yli joka toinen minuutti. Sanoo, ettei voi enää vastustaa kehonsa tarvetta. Ajaa itsensä ja toisen hermoromahduksen partaalle. Mitä ihmettä?

Mitä ihmettä?, haluan kysyä sinulta nainen: Oletko kokenut saman, mitä ihmettä Hormonizillalle täytyy tehdä? Ja ”Mitä ihmettä?”, haluan kysyä sinulta mies: onko sinun rakkaastasi kuoriutunut yhtäkkiä tällainen karjuva Hormonizilla, kun et itse vielä ole nyt heti valmis; ehkä jo puolen vuoden päästä, mutta ei juuri NYT? Hormonizillan kun on kuunneltava myös lapsen isän tarpeita ja valmiutta. Jaksettava odottaa ehkä se puoli vuotta tai vuosi? Vaikka Hormonizilla ei sitä kestäsi.

/Maija, Hormonizilla

4 thoughts on “Hormonizilla

  1. Päivitysilmoitus: Project Fitnesszilla: Ruokapäiväkirja | MaiLife

  2. Päivitysilmoitus: Isosisko Netissä | MaiLife

  3. Päivitysilmoitus: Uskaltaako pelkuri tehdä isoja ratkaisuja? | MaiLife

  4. Päivitysilmoitus: Minun lintuni sinulle – tämän lahjan haluan sinulle antaa | MaiLife

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.