Pitäisi tehdä työhommia. Pitäisi lähteä koiran kanssa ulos. Pitäisi katsoa miehen peliä netistä. Mutta jäin ihan kiinni ja koukkuun Ozzy Osbournesta kertovaan dokumenttiin. En vaan voi vastusta hyviä kertomuksia erilaisten ihmisten elämästä. Joku kiehtoo ihan valtavasti: ihmisten tarinoissa. Miten paljon erilaiset ihmiset ja heidän tarinansa voivat opettaa. Eikä kyse siis ole julkkiksista, vaan ihan kaikenlaisista ihmisistä. Kerran katsoin dokumentin norjalaisesta lukihäiriöisestä tytöstä, joka päätti muuttaa asumaan taivasalle. Mielettömän kaunis tarina, ja minut se sai miettimään omaa suhdettani luontoon ja siihen kuinka pienet asiat voivat tuottaa valtavaia kokemuksia. Tässä Ozzyn tarinassa kiinnostaa varmaan se, miten englantilaisesta pikkurikollisesta tuli tuollainen tähti ja kuinka hän on selvinnyt kaikista noista hulluista vuosista ja edelleen jaksaa painaa.

Mutta ajattelepa tätä: meillä kaikilla on kerrottavanamme mielenkiintoinen tarina. Ja että meidän kaikkien tarinoilla on merkitys. Ne muodostavat tämän maailman, jossa elämme. Kaikista ei tehdä dokumentteja, mutta kaikki tarinat ovat saman arvoisia. Ole ylpeä itsestäsi ja tarinastasi! Se voi antaa jollekin toiselle ihan valtavasti ajatuksia, opittavaa ja apua, vaikket itse osaisi niin ajatellakaan. Anna tarinasi kuulua! Just a thought.

/Maija, jakaa ylpeänä omaa tarinaansa (ja ihmettelee, mistä tämä blogipostaus tuli, oli vain tarkoitus kirjoittaa että katson Ozzy-dokkaria.. 🙂 )