Kotona ollaan! Olin niin väsynyt ja kipeä, että tullessani kotiin kaaduin suoraan sänkyyn ja nukuin toista tuntia. Heräsin itkien. Näin ihan kamalaa unta. Meillä oli jotkut sukuhäät. Tero oli hävinnyy jonnekin eikä kukaan löytänyt häntä mistään. Yhtäkkiä minä huomasin että suussani olevat hammasraudat, jotka tukivat koko purukalustoani, irtosivat. Verta tuli valtavasti ja hampaat alkoivat tippua ja siirtyä pois paikoiltaan. Yritin työntää niitä paikoilleen. Olin paniikissa. Tunsin, että nielin hampaita. Sitten huusin paikalle tätini miestä, joka on oikeassakin elämässä hammasteknikko; hän tuli paikalle ja totesi ettei hampaille ollut mitään tehtävissä. Sitten heräsin ja huusin miehen lohduttamaan. Itkin kuin pikkulapsi. Kurkkuni oli aivan kuiva. Nyt on todella outo olo. Kamala painajainen!

/Maija, muistellen upeita auringonnousun värejä pilvien yllä ja ihmetellen miksi näkee todella usein hampaisiin liittyviä painajaisia