Tänään on luvassa mielenkiintoinen päivä, että huomenta vaan! Lähden kohta vierailulle ja palaveriin lastenkotiin. En ole ikinä käynyt lastensuojelulaitoksessa – on jotenkin tosi hienoa, miten erilaisiin paikkoihin sitä pääsee erilaisten työprojektien kautta.

Toinen jännä juttu tälle päivälle on Elävä henkisyys -kurssi, joka alkaa illalla. Se on neljän viikon mittainen intuitiivisen näkijän Mili Kaikkosen vetämä kurssi, jota… niin, suoraan sanottuna, jota kohtaan tunnen tällä hetkellä vähän ristiriitaisia tunteita. Minähän olen jo käynyt jos jonkinlaista kurssia tässä ”itseni etsinnän” prosessissa, ja olen aika kylästynyt kaikkiin tällaisiin elämäntaitokursseihin. Tavallaan olen itsekin kovin yllättynyt, että lähdin selfhelp-yliannostukseltani tähän mukaan, mutta jokin tässä kurssissa minua kolautti muutama viikko sitten kun siihen törmäsin. Olin mielessäni juuri hetkeä aikaisemmin miettinyt mitkä olisivat minulle oikeat askeleet aloittaa tämä – yet another – uusi elämäni Suomessa, ja sitten törmäsin Facebook-ilmoitukseen, jossa tästä kurssista kerrottiin.

* * *

Mietityttääkö sinua, mitä henkisyys oikeastaan tarkoittaa? Synkisteletkö välillä ja koet siitä syyllisyyttä – meidän kun ‘pitäisi’ aina ajatella positiivisesti? Menevätkö ajatuksesi välillä umpisolmuun miettiessäsi, mikä on sinun oma heijasteesi ja milloin kyse on jostain ihan muusta? Oletko lukenut self help -oppaita ja henkistä kirjallisuutta, mutta oppien toteutuminen käytännössä onkin sitten toinen juttu? Oletko valmis tutkimaan sitä, mikä on oikeasti sinulle totta?

Tällä neljän viikon pituisella kurssilla käsitellään elävää, arkista henkisyyttä ilman mystiikkaa. Tehdään tutkimusmatkoja omaan minuuteen ja pohdiskellaan, miten kohdata itsessämme ja muissa niitä asioita, minkä olemassaolon mieluummin kieltäisimme.

Opettelemme löytämään rauhan hyväksynnän kautta ja luopumaan henkiseen kasvuun liittyvästä tavoitehakuisuudesta. Ehkä opimme löytämään itsestämme paikan, missä se, mitä teemme ei ole niin tärkeää kuin se, ketä olemme.

* * *

Ja koska tunnet minua varmasti jo paremmin, arvaat, että laitoin sen saman tien viestiä Milille ja kysyin pääsisinkö mukaan. Sen kummemmin ajattelematta tai arvottamatta. Ja tänään se alkaa. Huolimatta nyt aamulla esiin nousevista peloistani menen nyt katsomaan mitä minulle tästä kurssista nousee. Seuraavan neljän viikon ajan jaan näitä oivalluksia myös blogissani.

/Maija, juoden viimeisen kahvipisaran ja kiirehtien kohti lastenkotia