Eilinen kertomukseni näytti kiinostaneen ja koskettaneen monia teistä. Kiitos kommenteistanne ja viesteistänne! Minun oloni on suoraan sanottuna vähän outo. Tuli kerrottua asia, joka todella on painanut mieltä; en ole kokenut voineeni kirjoittaa täysipainosesti, kun en ole uskaltanut kertoa romahduksestani. Mutta nyt kun sen tiedät, niin minä olen oikeastaan aika helpottunut. Ei tarvitse salailla, eikä kierrellä asioita – joskaan en myöskään tiedä kuinka paljon enää aiheesta kirjoitan. Katsotaan miten elämän lehdet kääntyvät. Mutta sydämellinen kiitos voimantoivotuksistanne ja aidosta välittämisestä! Ilman teitä en olisi tässä.
Voimia minulle tuo erityisesti tämä treeniprojektini. Kävin aamulla treenaamassa, ja sen jälkeen maailma tuntuu taas aivan mahtavalta paikalta (ohjelmani kolmososa, funktionaalinen treeni, jossa mennään kovalla sykkeellä). Sitä viestiä haluan myös sinulle välittää – pistä kehosi liikkeelle, jos mieli tökkii. En tiedä tulenko toistamaan tämän joka kerta kun liikunta-aiheesta kirjoitan, mutta tämä Fitnesszilla-projektini on parasta mitä olen itselleni tehnyt. Saan treenistä valtavat kicksit – korostaen nyt vielä, että tämä ei ole mikään anoreksiaprojekti. Tilanteessa, jossa ei pysty kontrolloimaan maailmaa ympärillään, sitähän on kovin helppo alkaa kontrolloida sitä ainoaa, mitä hallita voi – omaa kehoaan. Mutta minä haluan puhua terveellisen liikunnan puolesta. Se on kullekin meistä erilaista omista lähtökohdistamme käsin. Sinulle se voi tarkoittaa lyhyitä kävelylenkkejä ja jollekin toiselle taas rääkkitreeniä. Pääasia, että kun mieli on maassa, sä pistät sun äässin sheikkaamaan!
/Maija, todella äässiään sheikanneena…
