Huomenta ihanaiseni ja ihamieheni! Aamu täällä on lähtenyt liikkeelle suhteellisen kivuliaissa merkeissä. Joku lihas hartiassani lienee tulehtunut ja kipu on kamala. Tätä on nyt kestänyt jo lauantaista lähtien ja kohta pitä lompsia lääkärille jos ei tämä tästä rauhoitu. Minä olen syönyt aamiaisen lattialla, sillä en pystyy nousemaan tuonne baariruokapöytäni ääreen istumaan. Ja  kohta siirryn sänkyyn makaamaan ja tekemään töitä; onneksi tänän ei ole sen kummempia työmenoja, niin voin jäädä kotiin. Tai siirryn sänkyyn jos sinne mahdun, sillä Herra Hermanni on taas ottanut arvoisensa paikan…

Eilen puhuimme Milin kanssa kehon kivuista, kun valittelin hänelle ikävää vaivaani. Hän sanoi, että usein keho käsittelee isoja asioita ja muutoksia elämässä erilaisin kivuin. Hän sanoi lukeneensa jostain, että keho työstää vaikeita asioita sisältä ulos ja alhaalta ylös. Nyt ollaan minun kohdallani jo onneksi aika ylhäällä, hartian tasolla.

Olin jo ihan vähällä eilen, etten olisi lähtenyt ollenkaan Milin tapaamiseen kipujeni takia, mutta kyllähän lähteminen kuitenkin kannatti. Edelleenkään en tiedä tarkalleen miksi olen mennyt kurssille, sillä vastustus tällä hetkellä on aika kova näitä henkisyysasioita kohtaan. Niin monta kertaa olen tästä puhunut, mutta edelleen se mieltä vaivaa; näistä itsensä etsimisistä ja henkisyyden tavoittelusta on tullut sellaista naistenlehti- ja trendikakkakamaa, että minä olen jo saanut totaalisen yliannostuksen. Enkä jaksaisi pohtia ja pyörittää ajatuksia yhtään enempää. Haluaisin vain elää ja olla niin, että koko ajan ei tarvitse etsiä jotain. Mutta taas eilen tajusin sen, että joku ajatus tämän kautta minulle on tulossa. Varsinkin, kun koko kurssin pointtina on riisua mystiikka ja sellainen trendihöpötys pois näiden asioitten päältä ja miettiä mitä nämä asiat tarkoittavat tavallisen ihmisen arjessa.

Sellasia tähän aamuun.