Toi on ollut nyt toi parta-asia vähän tapetilla viime päivinä. Parrakas nainen voitti Euroviisut. Ja siitähän on nyt sitten kohistu. Minä kohisen kuitenkin enemmän eräästä toisesta partaan ja parrattomuuteen liittyvästä asiasta: yks mies nimittäin kertoi mulle, että se, tykkääkö nainen enemmän parransänkisestä vai babyface-miehestä riippuu siitä missä vaiheessa kuukautiskiertoaan nainen on. Että siis tietyssä vaiheessa kuukautta naista miellyttäis enemmän partanaama ja taas toisessa vaiheessa hän himoitsis siloposkista söpöläistä.
Joo, tää on nyt tosi tyttöjen aihe, mutta pysy nyt mukana, mies! Tästä voi olla sinulle hyötyä. Koska tiedostamalla tämän, voit ajoittaa parrankasvattamisen ja leikkaamisen juuri oikeaan aikaan – ja olla naisen suosiossa koko ajan.
Yritin googlata tätä asiaa muun muassa hausanoin ”parta nainen mies haluaa tykkää”, ”parta sänki nainen mies kuukautiskierto tutkimus” ja ”naisen kuukautiskierrosta riippuu tykkääkö parrasta”, mutten kyllä saanut asian paikkaansapitävyydelle vielä vahvistusta. Jotenkin en kuitenkaan yhtään epäile, etteikö joku tutkimus tätä todistaisi; onhan nainen nyt vaan hyvin mielenkiintoinen olio kuukautiskiertoineen. Nyt vaan rupesi kiinnostamaan, että mitähän kaikkea nämä naisen hormonit oikeastaan saavatkaan aikaan sekä millaisiin tiedostettuihin tai tiedostamattomiin asioihin ja toimintaan kuukautiskierto ja hormonit vaikuttavat. Mielenkiintoinen aihe, hormonit! Täytynee tutkia lisää.
Mutta oli miten oli, minulla on tähän vankka näkemys. Minä tykkään sängestä. En sellaisesta rehottavasta ja paksusta karvasta, vaan just sillee täydellisen epätäydelliseksi hiotusta sängestä. Ykköseks menee toi oikea yläkulma ja vasen yläkulma.
Kuola. Toi vasen! Mitä sä olet mieltä? Jännä miten kasvot muuten muuttuvat parran tai viiksien myötä. Keskimmäinen on mulle aika no-no. Miten sulle? Ja oikee; liian sulonen… Mitä sä olet mieltä, mies?
/Ämmä, jolla taitaa olla se aika kuusta… parta-aika. Sänkiaika! Ei, sen on aina! Aina on sänkiaika. Ei riipu kuusta tai sen kierrosta.
Hauska postaus. Itse olen myös pohtinut ihan vaan et millainen miehen naama on mielestäni kiinnostava hormoneista riippumatta ja olen tullut tulokseen, että sänki on pahin, sillä herkkäihoisena se aiheuttaa pikaisesti sen, että iho on vereslihalla. Parta on muuten siistinä ihan ok, missä vaiheessa tahansa, viikset ei ollenkaan mun mieleen, siloposkia voi pussata milloin vain, kun ei aiheuta itselle ongelmia.
Näin sinkkuna katson kaikkia ihmisiä nyt jälleen eri tavalla. Arvioin usein mikä kussakin ihmisessä on kaunista ja mikä on hänen hyvä puolensa välttämättä tuntematta ihmisen luonnetta sen enempää.
Tässäkin asiassa on parasta kun ei esineellistä tai arvota vain yhden ominaisuuden perusteella, mikä ei ollutkaan tarkoituksesi vaan minun huomioni tästä yhteiskunnasta ja sen kauneusihanteista ja niiden vaikutuksesta siihen kehen otamme kontaktia.
Onko siis kuitenkaan niin, että hormonit sanelevat vai enemmänkin se millainen kauneusihanne yhteikunnassa vallitsee?
Kiitos, THT! Mua kiinnostaa tämä aihe ihan oikeasti tosi paljon! Mitä te muut olette mieltä? Tietysti tämä oli vain kärjistetty näkökulma hassuun asiaan, jonka kuulin. Mutta myös ihan todellinen havainto pienistä asioista, jotka minussa herättävät kiinnostusta vastakkaisessa sukupuolessa.
Mutta tuo on oikeasti mielenkiintoista, että millä kriteerein me puolistoitamme valitsemme. Mihin pisteeseen asti ulkonäkö on se merkityksellisin kriteeri (koska kuten sinä THT sanoi, niin minäkin kiinnitän, luonnollisesti, huomiota ulkokuoreen ensimmäisenä) ja milloin sitten ehkä siirtyy huomioimaan ihmisessa muita merkityksellisiä seikkoja? Minulle ainakin on todella tärkeää myös tietyt luonteenpiirteet.
Ja totta, kaunueusihanteet ohjaavat varmasti myös valintojamme. Ainkin sen olen pistänyt merkille, että näitä minun tykkäämiä sänkipartoja on koko ajan enemmän. Tai taas olla muotia 😉 Toivotaan THT sun kannalta, että se trendi menee pian ohi, jotta sun naama ei mene ihan verille…
Hei viel pakko lisätä, kun funtsailin tätä. Tuntuu jotenkin aika erikoiselta, että hormonikierron vaihe vain sanelisi, millaista miestä pitää milloinkin viehättävämpänä. Mielestäni siihen kyllä vaikuttaa esim. ihannemiehen kuva, joka meillä kaikilla alkaa muodostua jo varmasti ihan lapsena. Jos isää ihailee, niin hänen partansa tai parrattomuutensa voi symboloida tiettyä turvaa ja taas jos isän tai läheisen miessuhteen kokee esim pelottavaksi voivat hänen piirteensä siirtyä sinne inhokkikoriin vaakakupissa. Ainakin lasten kanssa työskennelleenä ja seuranneena heidän reaktioitaan vieraisiin miehiin on selvästi ollut havainto tämän suuntaiseen valintaan lähestyä tai välttää ensivaikutelman perusteella.
Luonteenpiirteet tulevat melko pian näkyviin jo ihan arkipäiväisessäkin keskustelussa ja kehonkieli kertoo miten mies suhtautuu vastapuoleen, eli voiko suhteesta kehittyä jotain enemmän. Suhdehan on aina kahden kauppa.
Surullista on tietysti sellaiset tapaukset, joissa narsismi piiloutuu alkuihastuksen taakse ja sitten onkin liian myöhäistä vetää jarrua, kun huomaa totuuden. No onneksi niistäkin pääsee, mutta jälkipuinti voi olla melkoinen juttu.
Ja vielä.. Jossain näin juuri uutisen siitä, että valinta puolisoehdokkaiksi pelkän ulkonäön ollessa kriteerinä pois karsitaan molemmat ääripäät, eli ne jotka viehättävät vähiten ja kaunottaret. Turvallinen valinta on monelle psykologinen kriteeri puolison valinnassa, niin kumma juttu kuin se onkin. Liian kaunis kun voi aina löytää jonkun paremman ja liian ruma ei sitten viehätä omaa silmää. Tämä testi tuli jossain psykologisia tutkimuksia käsittelevässä ohjelmassa hiljattain.
Onneksi minun leskeyteni on kestänyt vasta niin vähän aikaa, etten haaveile tai kuvittele pusukumppaneita lähelleni vielä pitkään aikaan, joten ehkä sänki muoti on jo silloin ohi kun ja jos ikinä edes sellaista tarvitsee ajatellakaan. On ihana ihailla ihan platonisestikin ihmisiä ja keskustella mitä mielenkiintoisemmista aiheista ja samalla oppia elämästä ja muiden ajatuksista.
Aah, miten monta mielenkiintoista pointtia. En kommentoi jokaista, koska haluan kuulla myös muiden näkemyksiä. Mutta tuo on esim mielenkiintoinen, että pari valitaan psykologisesti turvallisesti. Että ei liian kaunista, koska se saattaa löytää paremman. Miten me mietitäänkin tuollaisia asioita! Itse olen ajatellut joskus ihan samaa; että kyllä minut jätetään heti kun löydetään paremman näköinen. Tai että eron jälkeen toinen varmasti heti löytää jonkun nätimmän. Mutta kuten sanoit, parisuhde on kahden kauppa, ja niiden kahden ihmisen täytyy molempien haluta olla yhdessä. Onpa sitten ”kaunis” tai ”ruma”. Tahto on eri juttunsa. Mutta joo, tämä sivupolku tuli nyt vaan tuosta mieleen. Ja hei, erityisesti THT vielä sulle varmistus että ethän pahoittanut mieltäsi tuosta parran kasvojenraapismiskommentistani – en tiennyt elämäntilanteestasi, ja nyt tuntuu ettei vitsi oikein ollut paikallaan. ❤
en pahoittanut. Huumori ja nauru, kuten aiemmin sinäkin kirjoitit yhdessä postauksessa. On itkunkin hetkiä ja ne saa silloin tulla, silloin pysyn poissa somesta. Isälläni on muuten parta ja inhosin jo lapsena sitä kun hän hankasi partaansa leikillisesti ja sanoi että tässä parran siementä. Sellaista hiuumoria! Iloa pitää olla ja löytää että pysyy hengissä, suru vie muuten hengen.
Hyvä 🙂 Mun isä teki ja sanoi ihan samaa: PARRANSIEMENIÄ! Apua, tuli niin elävänä mieleen!