Olen ollut aivan kujalla tänään. Pihalla. Tutkalla. Töttöröö. Mitä muita ilmaisuja nyt ikinä voikaan olla sille, kun väsyttää ihan hirveästi eikä päässä liiku mitään eikä saa tehdyksi mitään. No. Ratkaisu tähän? Reipas tunnin treeni Tiian kanssa salilla, niin johan alkoi lyyti kirjoittaa. Olen kuin uusi ihminen.

Sinä. Ihana! Haluan vaan julistaa loputtomiin tätä liikunnan ja liikkumisen ilosanomaa. Jos aivo ei toimi, heitä kaikki nurkkaan ja lähde liikkeelle. Toimii.

Olen ihan valtavan onnellinen tästä treeniprojektistani. Tänään vedettiin Tiian kanssa maitohapot tappiin. Se hyvä puoli personal trainerin (tai jonkun kaverin) kanssa treenaamisessa on, että uskaltaa vetää äärirajoille kun toinen on tukemassa ja varmistamassa. Tänään vedettiin jalkaprässiä tappopainoilla (joo, tiedän, että tämä ei kovin elinvoimaiselta ja ihanalta kuulosta, mutta se on sitä!) ja haettiin uutta särmää saliohjelmaani.

Erityisesti kädet ja yläkroppa ovat minulla kehittyneet aika paljon, ja tuntuu, että haastetta saa lisätä. Kummallista, miten nopeasti lihakset tottuvat.

Tällä energialla voikin sitten tarttua päivällä rästiin jääneisiin töihin. Huomenna on sillä tavalla jännä päivä, että meillä on ehkä HelsinkiRealin lyhyen mutta tanakan historian kontroverisiaalein (en keksi tähän mitään suomen kielistä sanaa) haastattelu. No, mielipiteitä jakavin ja herättävin. Vieraaksemme tulee Suomen kannabisyhdistyksen puheenjohtaja Timo Larmela. Pakko sanoa, että minua jännittää. En tiedä aiheesta tuon taivaallista; vaatii siis vankkaa perehtymistä. Mutta hyvinhän se menee. Ja keskustelusta tulee varmasti mielenkiintoinen. Sitähän me haluamme, päästää erilaisia ihmisä ääneen heille tärkeistä teemoista ottamatta itse kantaa puoleen tai toiseen ja antamalla teidän päättää mitä mieltä olette.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Innokasta yötä, rakkaani!

/Maija – do I f***n look I’m all right…