Miehen näkökulma naisen taloudelliseen riippuvuuteen puhuttaa

Tomppa kommentoi eiliseen blogiini naisten taloudellisesta riippuvuudesta näin:

tomppa3

Ja minä kysyin aamulla Tompan ajatusten innoittamana: ”Onko meidät ihmiset rakennettu niin, että miehen itsetunto ei vain kestä sitä, että nainen tienaa enemmän tai on menestyvämpi. Että toimivatko sellaiset parisuhteet pidemmällä tähtäimellä, joissa nainen on parempituloisempi? Onko tämäkin meillä geeneissä, että miehet on rakennettu taloudellisesti perheen pääksi, ja jos tilanne kääntyykin päälaelleen, he eivät sitä kestä? ”

Nämä kysymykset ovat herättäneet teissä paljon ajatuksia. Kokoan nämä pariin postaukseeni tulleita kommentteja nyt tähän kokonaiseksi keskusteluksi jotta sinä voit nyt osallistua. Mitä mieltä sinä olet?

kommentti3

kommentti2

kommentti4kommentti

 

Mies, oletko samaa mieltä? Nainen, tunnistatko itseäsi näistä ajatuksista? Sana on vapaa!

sol

/Ämmä, kippistäen tänään taas tehdyille blogiennätyksille ja vielä kerran kiittäen teitä, rakkaat lukijani!

Mainokset

4 thoughts on “Miehen näkökulma naisen taloudelliseen riippuvuuteen puhuttaa

  1. Minua kovasti sylettää sellainen väittely, jossa tyytymättömyys omaan elämään selitetään toisten ihmisten käytöksellä tai arvomaailmalla. Varsinkin sellainen väittely, jossa yleistetään kokonainen sukupuoli syyntakeiseksi.

    Olen elänyt hyvin pitkään suhteessa, jossa olen ansainnut puolta enemmän kuin vaimoni. Siitä huolimatta hän vaihtoi minut varakkaampaan, koska tuloni eivät riittäneet hänen unelmiensa asuntoon, vaikka kuinka yritin. Tämä siis hänen omien sanojensa mukaan.

    Olen myös elänyt suhteessa, jossa nainen on ollut merkittävästi minua varakkaampi ja hyvätuloisempi. En mitenkään käsitä, miten se olisi painolasti ihmissuhteelle?!

    On arvokasta oppia erilaisuutta ja erilaisia suhteita, mutta älkää hyvät ihmiset latistako dialogia käyttämällä niin latteita argumentteja, kuin ”miehet sitä ja naiset tätä”.

    Please! Grow up.

    -sa-

    PS. Provosointi on tietenkin bloggarille hyödyllinen taito, mutta millaisen kiukkujalanjäljen sillä jättää maailmaan? Kannattaa miettiä.

  2. Jep. Pakko kommentoida 🙂

    Se, että palkkatasot on miesvaltaisilla aloilla paremmat, on historiallinen ja yhteiskunnallinen kysymys. Ja nää on tosi pitkiä kehityskulkuja jostain työn ja yhteiskunnallisten tuotantorakenteiden alkuhämärist (sisältäen siirtymät maatalousyhteiskunnasta teolliseen ja siitä tietoyhteiskuntaan jne.). Totta kai genettisellä sukupuolella ja sen fyysisillä mahdollisuuksilla on ollut tämä rakentumisessa merkitystä ja se on sitä kautta muokannut myös kulttuurista sukupuolta, mihin ajatusmalliin me kasvetaan, mikä me nähdään mahdolliseksi ja ”oikeaksi” ja hyväksytyksi, miehinä ja naisina. Näni ollen, miksipä joku nainen ei edelleen hyödyntäisi tätä hyväksyttyä historiallista roolijakoa, jossa mies tuo leivän pöytään…

    Mutta mitkään näistä kulttuurisista tekijöistä eivät ole universaaleja, ikuisia ja pysyvia totuuksia. Siihen, voiko tietyt rakenteet muuttua, histoaria tuo oman painolastinsa, mutta kehitystä tapahtuu jatkuvasti. Aina voi vedota johonkin ”hormoneihin”, mutta oikeasti me ollaan niin vahvasti ja peruuttamattomasti yhteiskuntamme tuotteita, että kun yhteiskunta muuttuu, myös sukupuolet muuttuvat. Valtava osa aloittavista yksityisyrittäjistä on tällä hetkellä naisia. Ja todennäköisesti palvelut, joita näissä yrityksissa innovoidaan on niitä, joista tulevaisuudessa maksetaan, kun perinteiset rakenteet murtuu. Vrt. esim. naisten johtamat supermenestyjäfirmat hoiva-alalla.

    Naisen suurempi palkkataso ja korkeampi koulutustaso tuntuu edelleen olevan kolmenkympin ylittäneille miehille vähintään pohdintaa aiheuttava asia – siinä joutuu kulttuurisesti määrittelemään itsensä miehenä uudestaan… Sen sijaan kaksikymppisille ei kokemukseni mukaan ole tässä minkäänlaista ongelmaa. Enkä todellakaan tarkoita, että he etsisivät puolestaan naisesta elättäjää, vaan nimenomaan ajatus on tasapuolisesta vastuun jakamisesta ja riippumattomuudesta, mikä mahdollistaa sen, että toisen kanssa ollaan nimenomaan ihan muista syistä, kuin taloudellisista – puolin ja toisin.

    Väittelen tohtoriksi, todennäköisesti ehkä joskus perustan oman yrityksen, haluan ansaita riittävästi, mutta kuluttaa vain sen verran, että tämä maapallon sen kestäisi, ja olla oma itseni. Ne miehet, joille tässä on jossain kohtaa joku ongelma, älkööt vaivautuko 🙂

  3. Marge. Olen taipuvainen ajattelemaan, että jokainen ihminen voi itse valita, missä määrin antaa sukupuolisen tai kulttuurisen ”painolastin” vaikuttaa omaan toimintaansa ja ajatuksiinsa. Näin siis sikäli, kun ihminen on tietoinen valinnan mahdollisuudesta ja harjoittaa sitä säännöllisesti. Eikö yhteiskunnan muutos tule juuri näistä yksilöiden valinnoista? En ainakaan osaa keksiä mitään muuta muutoksen käynnistäjää tai moottoria, kuin yksittäiset ihmiset, ja heidän muodostamansa yhteisöt.

    Tietoisuus ei ole ikäkysymys, mutta oman kokemukseni mukaan tietoisuus kasvaa kokemusten (lue:iän) myötä. Ja jostain syystä useat tuntemani 45 vuotta täyttäneet ovat aiempaa tietoisempia itsestään ja omista käyttäytymismalleistaan, mikä helpottaa myös niistä vapautumista. Olen myös sitä mieltä, että kokemus maailmasta värittyy myös sen mukaan millaisessa maailmassa ja millaisten ihmisten keskellä valitsee elää?

    Ihminen on luoja ja luomisen väline on valinta.

    • Oi, toki toki. Juurikin näin. Harmillista jos tämä oman ja yhteisen toimijuuden pointti jäi vain jotenkin rivien väliin. Tarkoitukseni oli sanoa, että se mitä ”tiedämme” maailmasta, tulee kaiken oppimamme ja kokemamme kautta. On paljon asioita, joista emme edes tiedosta, miksi olemme sitä mieltä, kuin olemme. Ja näin ollen usein tosiaan tämäkin tietoisuus kasvaa kokemuksen myötä, vaikka toki nuorempanakin voi olla jo hyvin tiedostava. Ja tosiaan, kuten sanoit, ne ryhmät, joiden parissa elää, värittää kunkin meistä maailmaa. Välillä sitä oikein hämmästyy, miten erilaisia maailmoja samaankin, melko homogeeniselta vaikuttavan yhteiskunnan sisään mahtuu.

      Se lienee kuitenkin selvää, että paljon helpompaa on elää vallitsevan normin mukaan (usein se on kuitenkin määritettävissä), kuin muuttaa sitä, eikä siitä ketään sinänsä pidä syyttää. Itselleni on kuitenkin tärkeää pohtia, arvioida ja paljastaa tiedostamattomia normeja, teen sitä itse asiassa työssäni työelämän tutkijana. Ja tätä normien paljastamistyötä tehdään paljon yhteiskunnallisesti julkisessakin keskustelussa, esimerkiksi uuteen avioliittolakiin liittyvä keskustelu on juuri tätä, mikä on kulttuurinen normi, mistä se on syntynyt, onko se jotain ikuista vai muutettavissa olevaa. Sen keskustelun haaste toki on, että osalle tässä asiassa kulttuurinen normi ei olekaan ihmisen luomaa ja ajassa muuttuvaa, vaan totuus. Mutta pointtina, että omakin ajatukseni oli, että kun normien syntyhistoria ja olemus on selvillä, voi myös tietoisemmin valita tarpeen tullen toisin 🙂

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s