Sä et tunne mua kokonaan jos et tapaa kasvotusten

Aah. Tänään olen vihdoinkin saanut tehdyksi pari rästiin jäänyttä asiaa: nukkua pitkään ja siivota. Päätä on särkenyt koko aamun ja jotenkin tämä raivokas siivousliikunta on nostanut taas aika vahvoja tunteita.

Olen ajatellut tätä bloggaamista tänään aika paljon. Jotenkin tuntuu kauhean tärkeältä korostaa yhtä asiaa juuri nyt: vaikka kirjoitan tällaista todella avointa blogia ja jaan paljon elämästäni, ette te tiedä minun kaikkia syvimpiä ajatuksiani. Varsinkin suhteessa sellaisiin ihmisiin, jotka ovat tunteneet minut ennen MaiLifea, tämä tuntuu tärkeältä nostaa esiin. Huomaan, että aika usein minusta tehdään vähän liian pitkälle meneviä päätelmiä tämän blogin perusteella. Ehkä jotkut vanhat tuttuni eivät ole enää yhteydessä minuun, koska ajattelevat tietävänsä kaiken mitä elämässäni tapahtuu. Ehkä kertovat muille totuuksina niitä tulkintoja, joita kirjoitusteni perusteella ovat tehneet.

Nämä kaikki ajatukseni ovat totuuksia, todellista elämääni, mutta vain kurkistuksia siihen tietystä näkökulmasta. Asioissa, joista kirjoitan on aina monta muutakin puolta, mutta valitsen jakaa niistä yhden. Minut voi tuntea täysin vain jos keskustelee kanssani kasvotusten. En tiedä saatko yhtään kiinni siitä mitä tarkoitan, mutta tuntuu vaan tärkeältä jakaa tämä ajatus kanssasi juuri tänään.

Kirjoitin aikaisemmin ajatuksiani siitä kuinka ystävät jättävät usein hädän hetkellä, mutta samalla kurkistelevat blogista turvallisesti kuulumisiani. Olen jotenkin surullinen tästä ilmiöstä.

20140420-135326.jpg

 

Mainokset

3 thoughts on “Sä et tunne mua kokonaan jos et tapaa kasvotusten

  1. Sanoisin, että blogaaja valitsee aina yhden näkökulman ja jakaa itsestään vain sen verran kuin on halukas jakamaan. Toivottavasti mahdollisimman moni tämän asian tiedostaa. Uskoisin että kanssablogaajat kyllä ainakin näin tiedostavat. On suojattava itseään ja läheisiään.

    Sanoisin myös, että harva ihminen pääsee kasvotustenkaan toista niin sanotusti iholle asti. Työporukoissa olet yhdenlainen kotiporukoissa toisenlainen ja puolitutuille taas hieman erilainen.

    Tuosta hädän hetkellä hylkäämisestä olen sekä samaa, että eri mieltä. Tänään olin ylioppilasjuhlissa, joiden ylioppilas oli perhetuttu. Hänen sukunsa on tietysti puolituttuja minulle. Moni tuli kysymään että miten jaksat ja ottamaan osaa suruuni. Olin hyvin yllättynyt, että he reagoivat niin. Oletin aivan, että asiasta ei puhuttaisi sanallakaan. Se olin tällä kertaa minä, joka sanoin, että ei puhuta siitä, kun aloitan muuten itkemisen. Muutamalla sanalla kuitenkin melkein kaikki kävivät luonani asiasta puhumassa ja halaamassa.

    Moni varmasti on sellainen, joka vastaantullessa pelästyy ja vaihtaa puolta kadulla, mutta se syy on varmasti enemmän henkilökohtainen kuin asenne surijaan tai kriisiä elävään. Itsekkin olen huomannut, että vaikka elän surua, on hirveän vaikea kommentoida vertaisen suruun. Netissä varsinkin, kun kaikki on sanottava sanoilla eikä mukana ole kehonkieltä, tuntuu sanoma jäävän jotenkin vaillinaiseksi. Lohdun sanat kuluvat äkkiä loppuun. Ainakin minulle on käynyt niin. On myös niin, että aina ei tiedä esim erkiksi toisen vakaumuksesta, jolloin tietyillä sanoilla lohduttaminen tuntuu entistä kökömmältä.

    Kasvotusten tapahtuva lohduttaminen on kuten sanoit parasta tehdä siten mihin itse kykenee. Jos pystyy sanomaan jotain tai edes kuuntelemaan hyvä, mutta myös kosketus välittää viestin että toinen pyrkii samalle aaltopituudelle ja haluaa antaa empatiaa.

    Tämäkin selitys tuntuu vain siltä, että on kuin kiertäisi kuumaa puuroa. Me kai olemme vain niin kiireisiä ja tunteet syrjään työntäviä, että pysähtyminen ja hiljentyminen voi aiheuttaa kohtuutonta ahdistusta.

    Puhuin hiljattain ystäväni kanssa ja vaikka hän lohduttaa ja juttelee minulle aivan kuin ennen, kertoi hän, että tämä suru on aktivoinut hänellä 11 vuotta sitten koetun menetyksen tuskan. Jotain on siis varmaan jäänyt käsittelemättä. Mahdollisesti monella muulla on sama juttu. Eikä yhtään ihme, kun kaikkeen tarjotaan vain pikapillereitä sairalomia säästäen.

  2. Päivitysilmoitus: Blogini lopettaminen | MaiLife

  3. Päivitysilmoitus: Viimeiset paljastukset – on vetäytymisen aika | MaiLife

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s