Tiedättekö miksi meidän kaikkien suomalaisten pitäisi longboardata? Siksi, että se paras elämäntaito-kurssi, jonka olen koskaan käynyt: juuri tällaista kulttuurinsiementä Suomeen pitäisi kylvää. Tämän minä tajusin, kun viiletin longboardilla pitkin Suvilahden asfaltteja iltahämärässä Lena Salmen kanssa viime viikolla.

Minut siis haastettiin kokeilemaan longboardia. Olen kyllä horoskooppimerkiltäni vaaka, mutta sen lähemmäs näitä tällaisia tasapainojuttuja ei minun elämässäni juuri ole päästy… En ole ikinä aiemmin seissyt minkäänlaisella laudalla, saati sellaisella jossa on pyörät alla. Hätäpäissäni haasteen kiertääkseni yritin käyttää ikäkorttia: ei tämän ikäinen enää opi tuollaisia taitoja, mähän olen jo yli kolkyt eikä mun tasapainoaisti tai taidot enää anna myötä! Mutta ei toiminut. Kuusikymppinen Lena on opetellut itse longboardaamaan vasta muutama vuosi sitten – näinhän teille kerroin.

Päättäessäni ottaa haasteen vastaan en voinut uskoa, miten isosta jutusta minulle tässä oli lopulta kyse. Longboardaus ei ollut vain pelottavaa itsensä haastamista (ja okei, nolaamista tässä Marrymedingdong meets Sex and the City -tutussa), vaan todella merkittävä paalu ja symbolinen piste minulle. Tämän kokemuksen myötä päätin alkaa elää; heittää nurkkaan elämäntaito-opaat ja keskittyä tekemiseen, olemiseen ja kyydistä nauttimiseen! Koska juuri siitä longboardauksessa on kyse. Että ollaan yhtä jengiä, toinen toista varten sekä osataan ottaa rela ja nauttia kyydistä. Buli!

Nämä mahtavat alakulttuurit tuovat Suomeen aivan uudenlaista ilmapiiriä. Just sitä mitä kaikki hidastamisoppaat ja elämäntaitokirjat meille paasaavat: hetkessä kiinni olemista, rentoa kruisailua, jatkuvaa uuden kokeilemista sekä kaikkien välistä välittämistä ja rakkautta. Longboardaus on välitöntä olemista, heittäytymistä, toiseen luottamista ja remakkaa naurua!

Niistä tässä kokemuksessa oli minulle syvimmiltään kyse. Ja se lonkkaaminen – se tuli siinä tehdessä itsessään. Kuvasimme sinulle tämän videon (linkkaan sen blogin loppuun), jotta voit nähdä miten kehityin puolessatoista tunnissa. Ja varsinainen lonkkariprinsessahan minusta kuoriutui! Ensin Lena piti kädestä kiinni ja kohta jo kruisailin itsekseni alamäkeen. Ja kerran Mirkun, joka kuvasi alamäessä, päälle – senkin kohdan näet videolta.

Yhdessä illassa Lenasta tuli minulle idoli: hän rikkoo rajoja ja osoittaa esimerkillään, että kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa. Ikä ei ole este, sukupuoli ei ole este, elämäntilanne ei ole este! Sen lisäksi että Lena lonkkaa, hän (vain muutamia mainitakseni) tekee sirkusta, hyppii uimahyppyjä – ja on juuri tällä hetkellä Tukholmassa fudis-fanireissulla. Tätä naista ei voi kansiin ja kirjoihin kitetyttää, hänet pitää nähdä – onneksi olemme koonneet sinulle tämän videon. Ja nyt meillä on yhteinen juttu, jonka jaamme; longboardaus on todella koukuttava laji.

Ensi kerralla kun tuntuu, että haluan päästä elämän syrjään kiinni, löytää läsnäolon ja nauttia pienistä hetkistä lähden lonkkaamaan kaverin kanssa! Se on bye bye elämäntaitokirjat!

Tässä Maija oppikoulu longboardauksen maailmaan… enjoy! Kiitos rakkaalle Mirkku Merimaalle ja Mirkku Merimaa Photographylle upeista kuvista ja elämää suuremmasta videosta, sinuun voin aina luottaa! ❤

/Ämmä, Marrymedingdong!

Mihin sinä haluaisit minut haastaa? Johonkin rajoja rikkovaan, heittäytymistä vaativaan? Ehkä rohkeaan repäisyyn tai mielikuvitukselliseen juttuun? Johonkin uuteen tai jännään vanhaan tuttuun? Hulluttelun hetkeen tai mielenkiintoiseen retkeen?

MaiLife Haaste on kutsuni sinulle heittätyä kanssani leikkiin. Opettaa minulle joku uusi taito tai laittaa minut pelkojeni äärilaidoille. Sinä päätät. Ja minä – niin, jos minulla on pokka – otan haasteen vastaan, suoritan sen ja raportoin siitä tekstein, kuvin ja videoin.

Lue lisää MaiLife Haasteesta tästä!