Loma, luovuus ja lokerot

Sorvin ääressä taas! Tänään jotenkin tajuan sen, miksi lomat ovat ihmiselle aika rankka juttu. Jos on ollut puolitoista päivää lomalla, niin miten vaikeaa voikaan olla palata kuukauden saati sitten kuuden viikon lomalta takaisin töihin! Vammalan reissumme pisti minut jotenkin ihan lomamoodin ja tyhjensi pääni kokonaan – hyvä niin. Aika vähästä tällainen lomasekoaminen on näköjään kiinni.

Olen muuten viime aikoina ottanut elämään sellaisen asenteen, että kaikkia näitä tunteita ja olosuhteita, joita kullakin hetkellä on päällä, en yritä työntää pois itsestäni, vaan ennemminkin alan tutkia niitä; kuinka niitä voisi hyödyntää omassa toiminnassaan, ja mitä uutta niistä voisi saada irti tekemiseen. Tämä on teatteriopintojeni perua. Siellä aina meitä käsketään tutkimaan erilaisia olosuhteita ja tilanteita sekä niiden vaikutusta ilmaisuun. Katsotaan siis mitä tämä hitaasti lomamoodista käynnistyvä keho ja mieli saavat tänään aikaan.

Sellaisen pienen harhapolun kautta itse asiaan. Nimittäin HelsinkiRealiin. Tavallaan tuo toimi myös hyvänä aasinsiltana uusimpaan jaksoomme, jossa puhumme luovuudesta. Pohdimme mitä luovuus syvimmiltään on ja keskustelemme vahvasta intohimosta, jota toteuttaa vaikka oman hengen uhalla. Vieraanamme on määrittelemätön mysteerimies, taiteilija Vesa, jonka kanssa pohdimme myös sitä miksi ihminen tarvitsee määritelmiä ja lokeroita ollakseen jotain. Tsekidaut!

Advertisements

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s