Täyttä elämää

Olen tässä nyt eilisestä lähtien pyörittänyt päässäni yhtä ajatusta. Vanhuutta. Minkähänlainen minä olen mummona? Kuinka pitkään pystyn elämään itsenäistä elämää? Joudunko minä vanhainkotiin vai saanko elää omassa kodissani elämäni loppuun? Mitä ajattelen elämästäni kun olen oikein vanha?

vammis3

vammis4

En oikein osaa selittää miten tai miksi, mutta eilen käydessämme esiintymässä vammalalaisessa vanhustentalossa tulin kovin mietteliääksi näistä kysymyksistä. Ehkä tajusin siellä elämän rajallisuuden. Jotenkin siellä minulle konkretisoitui ihan yhtäkkiä se, että elämä on nyt. Että minulla on oikeus elää elämääni juuri siten kuin haluan – että se on oikeastaan velvollisuuteni, jotta voin sitten vanhana todeta eläneeni. Että voin katsoa elämääni taaksepäin ja hymyillen todeta sen olleen täyttä elämää.

vammis5

/Ämmä, eilen kippurassa naurusta, tänään taas vähän mietteliäänä

 

Mainokset

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s