Terve!

Kun veljeni olivat pieniä (olen siis heitä kahdeksan ja yksitoista vuotta vanhempi), he rakastivat tätä – Tukkamonsteria. Sillä sai isoimmankin kenkuttelukohtauksen loppumaan. Eihän Tukkamonsterille voi muuta kuin nauraa.

Tänään tuntuu tarpeenmukaiselta paljastaa tämäkin osa synkkää historiaani. Hätä ei lue lakia ja erilaiset hahmot syntyvät helpottamaan elämää. Näitä kyllä riittää, paljastan ehkä joskus taas jonkun.

Tänään tunnun itse tarvitsevan Tukkamonsteria – eihän sitä voi itselleen muuta kuin nauraa

/Tukkamonsteri