Kultaisen sateenvarjon filosofia

Oho. Muuta en nyt oikein osaa sanoa. No, todetaan nyt sekin, että täällä vielä ollaan. Jotenkin hassun tiiviisti tämä pirkuleen blogi kuuluu minun päivärytmiini. Hyvä kai niin. Mutta tänään otan kuitenkin vähän etäisyyttä ja jätän teidät nauttimaan päivästä kahden ajatuksen kanssa.

Ensinnä: kiitos. Eiku. KIIIIITOS! Viestejä, palautetta, ajatuksia! Niitä on sadellut eilisen kirjoitukseni jälkeen. Niin paljon, että pahoittelen jos en ehdi heti juuri sinulle vastata. Vastaan kyllä jokaiselle! Olen häkeltynyt, sillä palautteenne on ollut ravisuttavaa. Kiitos.

Ja toiseksi: eilinen satenvaarjokeissi herätti minussa tällaisen ajatuksen. Että vaikka me etsisimme sitä omaa kultaista sateenvarjoamme kissojen ja koirien kanssa, koettaisimme hallita elämää ja yrittää sen antaa kaiken heti mulle nyt, niin joskus sitä tajuaa, että… No, tämän:

kontrollointi

Sitten se kultainen sateenvarjo löytyy. Kun vähiten odottaa ja paikasta josta ei ikinä olisi sen uskonut löytyvän. Tämä olkoon minun ”Kultaisen sateenvarjon filosofiani”. Bonks, sanoisi Esa Saarinen. Piste tähän nyt tänään. Jatketaan myöhemmin!

/Ämmä, rakastan ja kiittäen teistä jokaista

 

Mainokset

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.