En voinut olla muokkaamatta ihan vain vähän tätä Mirkku Merimaan minusta ottamaa järisyttävää promokuvaa lisäämällä siihen ajatuksen eiliseltä. Tiedän, että mestarikuvaajan työtä ei saa kopeloida (olen oikeasti pyörryksissä näistä kuvista), mutta tuo teksti vain istuu siihen niin hyvin. Miten sattuikin, että sain nämä kuvat (katso myö toinen eilisestä blogistani) juuri kun kirjoitin tällaisesta aika perustavaa laatua naisen elämän peruskysymyksiä koskettavasta aiheesta, joka on minulle merkittävä paalu. Nämä Mirkun ”Maija maailmanlopun tunnelmissa” nimellä nimeämät kuvat ovat juuri oikeat tähän aiheeseen.

”Forgive and be free” olkoon voimalauseeni nyt.

Kiitos viesteistänne eiliseen kirjoitukseeni. Kiitos on vähin mitä voin sanoa. Ja pienin mitä voin pyytää, on se, että välitä milloin tahansa näitä tekstejäni sellaiselle ihmiselle, jonka uskot niitä tarvitsevan. Heikkouden keskellä ihmiset yhdistyvät. Ja juuri sitä minä haluan! Että me ihmiset pidämme yhtä, ja uskallamme puhua ääneen vaikeistakin asioista!

Moni sanoi minulle eilen, että vielä joskus minulle joskus selviää se, miksi elämässäni kaikki on tapahtunut niin kuin on. Mutta tiedättekö, minä tiedän sen jo, ainakin osin. Juuri siksi, että  nyt voin kirjoittaa näistä ajatuksista ja kokemuksista teille, kaikki on tapahtunut. Tiedän näiden olevan asioita, joita moni miettii, mutta ei rohkene sanoa ääneen – ja jää aivan turhaan yksin näiden ajatusten kanssa. Vaikka minä kuinka kamppailen sen kanssa mitä uskallan itsestäni paljastaa, niin tämä teidän palautteenne, tieto siitä, että moni lukija siellä saa itselleen omaan tilanteeseen tukea ja ajatuksia, ja nämä keskustelut, joita tekstini saavat aikaan – se on se!

Eilen antaessani anteeksi, en vain päästänyt itseäni vapaaksi menneisyyden kivusta, vaan myös turhasta pelosta koskien tulevaisuutta. Tänään on kevyt olla. Olen vapaa!

/Ämmä, joka kaivautuu vielä hetkeksti takaisin sänkyyn lukemaan kirjaa