Ai kamala. Tästä päivästä minulla ei ole yksinkertaisesti yhtään parempaa kuvaa. En yrittänyt edes Instagramilla parannella kuvankäsittelystä nyt puhumattakaan. Ei, en ole kuollut, vaikka ei se kaukana ollut. Eikä mitään eläimiä ole vahingoitettu tätä kuvaa ottaessa. Kävin vaan vähän pyörähtämässä salilla tekemässä tappotreenin rauhoitellakseni koko ajan kasvavaa kutkutusta…

Alkaa nimittäin vähitellen puna nousta takaisin tämän tytön poskille, eikä vain urheilun takia. Olen innostuneempi kuin pitkään aikaan. Nyt en vielä kerro miksi, on pakko miettiä, onko tämä sellainen asia, jonka haluan tässä vaiheessa julkisesti jakaa. Mutta nautitaan nyt siitä, että elämä virtaa taas ainakin hetkellisesti. Painun takaisin duunailemaan sitä mitä tässä nyt duunailen. Palataan me huomenna!

/Ämmä, jiiiiiihaaaaaa!