Nukahdin viime yönä kello 5 ja olen nukkunut vajaat neljä tuntia. Eihei, en ole ollut juhlimassa, vaan olen koko yön maannut sängyssä kännykkäni kanssa. Olen kirjoittanut sillä muistiinpanoja. Aina yhden kirjoitettuani, työnsin kännykän lattialle sängyn alle ja aloin odottaa unta tulevaksi. Ei tullut uni, vaan taas seuraava ajatus, joka oli kirjoitettava muistiin. Ja sitten tämä taas toistui. Miljoona kertaa. Kännykkä sängyn alle, unen odotus, ajatus, kännykkä käteen ja muistiinpano. Lopputulos on se, että olisi kai ihan sama ollut vain olla hereillä koko yö ja kirjoittaa tietokoneella.

Viime päivät olen nakutellut muistiinpanoja kännykkääni ihan kaikkialla missä olen kulkenut. Höpötän ääneen ja naputan sanoja muistiin. Sanalla sanottuna katseet joita saan osakseni ovat… ihmetteleviä. Varsinkin eilen, kun muistiinpanoinnostuksissani törmäsin lyhtypylvääseen. Onneksi kuhmu otsassa on jo laskeutunut. Täytynee jatkossa varmistella, että vähän muistaa katsoa eteensä.

Joku teksti puskee nyt vain ulos minusta, enkä voi sitä pysäyttää. Sen on nyt annettava tulla, ja katsottava sitten mitä siitä syntyy. Mutta ei tämä pidemmän päälle ihan terveellistä taida olla. Kotona on ihan järjettömän kuuma ja hiki valuu pitkin käsivarsiani. Ilma ei liiku mihinkään. Koiran on paennut taas sängyn alle, siellä on vähän viileämpää. Huomenna pääsen onneksi mökille.

Siellä se Herra makaa kuumissaan sängyn alla. Tuon samaisen sängyn alla vietti kännykkäni viime yönä aina pienen lepohetken ennen kuin taas joutui muistiinpanonäpytykseni kohteeksi. Sängynalukseni on nyt siis kuumaa kamaa!

/Ämmä, jatkaa näpynäpyä