Havahduin äsken valmistautuessani vanhempieni wc:ssä tätini syntymäpäiväjuhliin. Sama paikka, seitsemän kuukautta välissä. Otin kuvan silloin, otin kuvan nyt.
Jos käyt nyt läpi vaikeaa aikaa elämässäsi, rakas blogiystäväni, anna näiden kuvien olla todiste siitä, että mikään ei ole lopullista. Mielen täytyy välillä murtua, jotta se voisi tulla vahvemmaksi!
/Ämmä isolla ämmällä
Ps. Jos olet uusi blogissani, käy lukemassa blogini ”Kun mieli muttuu” (löydät sen helposti oikeassa palkissa olevan etsi-toiminnon avulla, bloggaan nyt kännykälläni enkä saa siksi blogia linkattua tähän suoraan), niin tiet tuon ensimmäisen kuvan taustan.