Mietipä hetkeä, jolloin olet viimeksi ajatellut, että olet onnellinen. Että kaikki on hyvin juuri nyt. Kun mietit ihan rehellisesti, niin mikä ja millainen se hetki oli?

Veikkaan, että se on jotain tämän tyylistä

Minä nimittäin tajusin tänään lojuessani ystävien seurassa Lauttasaaren kallioilla, että onpas hittovie hyvä olla tässä. Mikään maailman murhe ei vaivannut, en miettinyt huomisen epävarmuutta tai eilisen pelkoja. Tämä ei ole nyt mitään sellaista elämäntaitomeditaatiolöpönlöpöä, vaan ihan vaan oivallus. Että kun sitä etsii onnea ja hyvää oloa usein jostain kaukaa. Ajattelee, että onni tulee isoista asioista tai paljosta tekemisestä; kun saavuttaa jonkin tavoitteen tai toteuttaa jotain isoa unelmaa. Vaikka itse asiassa puhtaimmillaan se onnen tunne – se, jota ei voi sanoilla tai kielellä kuvailla, josta juuri puhuin toissapäivänä – tulee juuri tällaisessa hetkessä. Kun mitään isoa ei tapahdu. Kun on rauha. Kun on hiljaisuus.

Ymmärsin myös, että tämä asia minun on tajuttava kokonaan uudestaan. Mietittävä läpikotaisin se, miten saisin tällaisia hetkiä enemmän elämääni. Koska haluan juuri tätä enemmän elämääni. Ja siksi… no, sanotaan nyt näin; siksi minun tulevat ratkaisuni elämäni suhteen tulevat olemaan sellaisia kuin ovat. Mystistä. Kyllä. Mutta kerron vielä. Kunhan kaikki vaan järjestyy kuten toivon.

/Ämmä, onnellisena