Tänään, tässä ja nyt

Lauantai! En pysy päivissä perässä, jotenkin vaan tässä elämänvaiheessa ne sekoittuvat toisiinsa, eikä viikonlopulla ole niin suurta merkitystä minulle. Näinhän on ollut jo aika pitkään, olen elänyt viimeiset vuodet hyvin eri tavoin kuin moni muu. Vailla selkeää rytmiä, systeemiä, kaavaa. Kontrollia! Tajusin tänään herätessäni, että näistä alati muuttuvista elämäni muodoista huolimatta laitan kellon soimaan joka aamu aikaisin onpa sitten keskiviikko tai sunnuntai. Jotenkin tuntuu siltä, että edes sillä tavoin haluan säilyttää jonkinlaisen rytmin elämässäni. Normaalin rytmin.

Viime viikkoina olen miettinyt paljon sitä mitä on ”normaali elämä”. Että mikä on oikea tapa elää. Kun tuntuu, että jotenkin sitä kulttuuri, yhteiskunta, perhe, ystävät – kaikki tämä mitä ympärilläni on – pyrkivät määrittelemään sen, miten minunkin tulisi elämäni elää. Mutta nyt jotenkin minulle on tullut sellainen valtava… en tiedä mikä on sille oikea sana… ”valaistuminen” on liian dramaattinen, ”herääminen” liian tylsä… mutta jotain niiden tapaista. Että voihan elämää elää toisinkin kuin mihin minut on kasvatettu uskomaan. Että näinkin voi mennä. Että elämä voi koostua sellaisen selkeän eteenpäin kulkevan putken sijaan myös tällaisista paloista, lyhyemmistä tai vähän pidemmistä pätkistä jotka nivoutuvat sitten toisiinsa ja joiden välissä on vähän tyyntä ja sitten taas räjähtää.

Minun elämäni on ollut viimeiset viikot kovin tyyntä. Sitähän olen sinullekin valitellut; kun ei tapahdu mitään mistä voisi edes kirjoittaa. Mutta nyt on vahvasti sellainen olo, että tämä kaikki todella on sitä kuuluisaa ”tyyntä myrskyn edellä”.

Olen tehnyt sinulle lupauksen siitä, että kirjoitan aina tunteista, ajatuksista ja tapahtumista, joita koen tänään, tässä ja nyt. Tällä hetkellä tunnen (edelleen) jotenkin suurta… taaskaan en tiedä oikeaa sanaa… ”ahdistus” on liian synkkä… mutta jotain sellaista… siitä, etten pysty kirjoittamaan vaikka haluan, sillä olen tehnyt sinulle myös lupauksen kirjoittaa säännöllisesti. Toivon, että voin täst’edes säilyttää säännöllisyyden kirjoittamisessa. Vaikka se välillä olisi tällaisia irrallisia ajatuksia. Tällä käsittelen mielessäni paljon bloggaamista, muodostan kai jollain tavalla suhdettani siihen uudelleen miettien mitä se minulle tarkoittaa. Mitä se sinulle tarkoittaa ja tuo.

hississä

/Ämmä, lauantairiemua toivottaen

Advertisements

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s