Pätkäelämää

Minähän sanoin. Toissa päivänä totesin, että tuulet olivat kääntyneet. Ja niin kävi. Sain kaksi työkeikkapyyntöä samana päivänä ja nyt onkin sitten yhtäkkiä kahdeksi kuukaudeksi loistavia hommia niin paljon kuin jaksaa tehdä.

”Kahdeksi kuukaudeksi, eihän se ole mitään”, ajattelisi joku, mutta minä ajattelen että ”jee, kahdeksi kuukaudeksi!”. En tiedä olisinko välttämättä näin innoissani asiasta ilman keskusteluani Joonaksen kanssa Maunulan lukion opettajanhuoneessa. Istuimme siellä eilen Kun koulu loppuu -kiertueen tauolla ja jaoimme kuulumisiamme: olemme tunteneet toisemme jo aiemmin, ja nyt olimme taas yllättäen pitkästä aikaa kohdanneet. Olin niin kovin otettu, kun Joonas keitti minulle itse kahvit opettajanhuoneessa (ihan oma tarinansa on se kuinka fiiliksissä me oltiin kun päästiin opettajanhuoneeseen keittämään itse itsellemme kahvia) ja valitsi tämän ihanan kahvikupin minulle

pätkäelämä2

Meitä yhdistää Joonaksen kanssa moni asia. Erityisesti pätkäelämä. Se sellainen, jossa eletään hetki kerrallaan pienissä pätkissä. Tehdään yhtä hommaa yksi pätkä ja sitten toista toinen. Eletään välillä kotimaassa, välillä maailmalla. Duunataan välillä ”tosi kovia hommia” ja välillä jotain ihan muuta, jossa pää saa levätä. Jaetaan elämä hetki yhden ihmisen kanssa, sitten toisen, kohta ehkä kolmannen, ystävän tai rakastetun.

Kun tätä asiaa pyörittelimme ja vertailimme omia elämiämme pätkäelämän vastakohtaan, putkielämään, niin minä yhtäkkiä eilen siinä opettajanhuoneen pöydän ääressä kahviä ryystäessäni tajusin, että tämähän on ihan ok! Itseasiassa paljon enemmän kuin ookoo. Näin minä haluankin elää.

Totesimme Joonaksen kanssa, että mehän voidaan olla ihan sinut pätkäelämän kanssa! Mehän tiedämme, että asiat järjestyvät aina; yksi pätkä seuraa väistämättä toistaan! Mehän osaamme nauttia siitä että kiireistä pätkää saattaa seurata hetken tyyni vaihe ja sitten elämä taas tempaisee johonkin uuteen! Mehän olemme innoissamme siitä kuinka monenlaista asiaa yksi ihminen voi elämässään tehdä ja kokea. Mehän uskomme, että jokaisella elämässämme mukana olevalla ihmisella on oma aikansa, paikkansa ja tarkoituksensa. Mehän todistamme, että näinkin voi elää! Huutomerkki!

pätkäelämä1

Sitähän tämä lopulta meille kaikille on: pätkäelämää, erilaisia toisiinsa nivoutuvia kausia, jotka ovat vain meille kullekin vähän eri mittaisia. Joillekin ne ovat kymmeniä vuosia, joillekin taas yksittäisiä kuukausia. Niin kuin minulle.

Tänään minulla on ihan valtavan hyvä olla. Suoraan sanottuna nautin siitä että edessäni on nyt lyhyt uusi pätkä. Sitten voin aloittaa taas uuden pätkän. Ehkä olen vielä vähän sitoutumiskammoinen ja johonkin vakituiseen, pysyvään kiinnittyminen minulle huono ajatus. Siksi nyt mennään näin, pikku pätkä kerrallaan – ja täysillä.

Millaisista pätkistä sinun elämäsi koostuu?

/Ämmä, iloinen ja tärähtänyt pätkäelämäläinen, joka ehkä huomenna Vuosaaren lukiossa kertoo myös nuorille, että pätkäelämäkin on jees. Paitsi että ne taitaa tietää sen kun ne on ihan uutta sukupolvea, jotka ajattelee asioista ihan toisella tavalla kuin me kalkkikset ja meidän kalkkisten vanhemmat.

 

Advertisements

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s