Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää! Sain tänään alavireisen viikon piristykseksi postissa ihanan yllätyksen: Kylli Kukkin ja Virpi Mellerin upean Kyllin hyvä – Lempeämmän elämän käsikirja -teoksen. Sytytin kynttilän, keitin kupin teetä ja rohmusin kirja siltä istumalta kannesta kanteen. Enpä olisi voinut saada tähän hetkeen yhtään sopivampaa lahjaa. Tämä yllätyksenä postissa saamani kirja herätti minut kummallasella tavalla: sen on niin aistikas kokemus kauniine, elinvoimaisine ja kukoistavine kuvineen sekä mielenkiintoisine harjoituksineen, että se sai minut miettimään.

Aistillisuutta. Sitä millä tavoin minä voisin kukoistaa parhaimmassa loistossani ja näin voiden jakaa hyvää oloa muille. Miten minä voisin kukoistaa ja sitten elää kukoistuksestani käsin? Kirjoittaa sinulle.

Tajusin, että minä elän nyt eräänlaisessa vankilassa. Lukossa. Viimeaikaisten rankkojen elämäntapahtumieni takia olen joutunut jo pitkään olemaan koko ajan niin valppaana ja reaktiivinen – reagoimaan nopeasti vauhdilla muuttuviin tilanteisiin – että olen kadottanut aistini ja aistillisuuden kokonaan. En pysty kokemaan ja kohtaamaan asioita kaikilla aisteilla, sillä koko keho on asettunut sellaiseen ”puolusta tai pakene kunhan vain reagoit nopeasti”-tilaan. Ja erityisesti viimeisinä viikkoina olen voinut fyysisestikin huonosti. Stressi aiheuttaa vatsavaivoja, väsymystä, ärtymystä. Minä koen olevani kaikkea muuta kuin kukoistava, aistillinen nainen. 

Nyt yhtäkkiä kirjan luettuani tajusin, että kaipaan sellaista rauhaa ja tasaisuutta, jossa voin elää kaikilla aisteillani. Että minulla olisi mahdollisuus, kuten kirjassa sanotaan, ”alkaa säännöstellä, millaisia ärsykkeitä suostun ottamaan vastaan” ja ”antaa aisteilleni vain parasta”.

Haluan metsään kulkemaan, haluan vuorille vaeltamaan, haluan kynttilän valoon hyvän kirjan ja punaviinilasin kanssa. Haluan lillua lämpimässä kylvyssä katsellen saippuakuplien poksahtelua, haluan pukeutua lämpimään villapaitaan ja hiihtää lumihangessa. Haluan kokea vaihtuvat vuodenajat silmästä silmään, kastua myrskysateessa ja antaa auringon säteiden kutittaa poskea. Haluan leipoa sämpylöitä ja tarjoilla niitä nauraville ystäville teen kera. Haluan että pakkanen syö nenäni punaiseksi. Haluan nähdä kotkan liitävän taivaalla ja revontulien sähisevän pimeässä yössä. Haluan ajaa veneellä merelle aamuhämärässä ja katsoa kun mantere herää uuteen päivään. Haluan kodin, jossa ei ole mitään turhaa, ainoastaan pieniä harmoonisia asioita. Haluan istua takan ääressä villasukissa ja paistaa makkaraa. Haluan istua laiturilla mietiskelemässä seuraten pikkukalojen uintia järvessä. Haluan nukkua laavussa Hermanni vieressäni yöttömässä yössä. Haluan hengittää kirpeää syysilmaa ja haistaa ruskan tuoksun. Haluan elää ja kukoistaa!

Niitä minä haluan. Ja toivon, että se on pian mahdollista. Ei. Tiedän, että se on mahdollista pian.

Aistikasta viikonloppua, rakkaat! Kiitos Virpi ja Kylli hellästä herätyksestä! ❤