Huomenta! Tai oikeastaan minä haluaisin nyt toivottaa hyvää yötä. Tämä viikko saisi nyt jo päättyä, enää ei jaksaisi yhtään uutta ikävää yllätystä…

Näissä tunnelmissa vietettiin nimittäin viime yö

Herra Hermanni -raukka on ollut oksennustaudissa ja eilen illalla se säikäytti minut pahasti mentyään huonoon kuntoon. Se sai jonkin kohtauksen eikä pystynyt enää käyttämään takajalkojaan ja sitten kiiruhdettiin pikavauhtia sairaalaan. Yö meni tutkimuksissa ja koiraa hoitaessa. Raukka ei pysty edelleenkään kävelemään kunnolla ja nyt seurataan paraneeko kävelykyky vai joudutaanko pikku-ukko viemään uudelleen lääkäriin. Minä siis vietän viikonlopun nyt eläinsairaanhoitajana paijaten tuota lääkkeistä tokkuraista karvapalloa.

Voi mikä huoli voikaan tulla lemmikkieläimen takia! Kyllä se vaan niin on, että lemmikki on ihan yhtä lailla rakas perheenjäsen kuin ihminenkin ja sen kipu ja äkilliset sairaskohtaukset saavat sydämen syrjälleen. Erityisen kurjalta tuntuu se, kun Hermanni on niin vilkas ja energinen tapaus ja on tottunut näkemään sen aina niin iloisena ja valppaana ja nyt yhtäkkiä se ei edes jaksa kääntää päätään kun kutsun sen nimeä. Jos tuntuu näin pahalta koiran takia, mitenkähän pystyisin kestämään sen jos oma lapsi sairastuisi…? Ei tätä ehkä voi ymmärtää kuin toinen lemmikin omistaja.

Mutta nyt minä kömmin hetkeksi sänkyyn, jospa uni tulisi hetkeksi. Juuri on pakko sanoa, että onneksi ei tarvinnut mennä aamulla töihin…

Parempaa perjantaita sinulle!