Viikonloppu on sujunut koiraa hoitaessa. Onneksi Herra Hermanni osoittaa vahvat kyntensä ja on jo paranemaan päin. Tänään käveltiinkin vähän pidempi matka.

Onneksi on sunnuntai ja voi vihdoin taputella tämän viikon pakettiin. Tein tänään jännän huomion. Sen, että minusta tuntuu kuin minun kyyneleeni olisivat lakanneet. Olenko itkenyt kyynelvarastoni loppuun? Tekisi mieli itkeä (se auttaa aina), mutta kyyneleitä ei tule.

Voiko käydä niin, että kyyneleet vain loppuvat jossain vaiheessa kun on itkenyt riittävästi? Voiko kyynelvarasto ehtyä? Mitä sitten käy jos ei enää voikaan itkeä? Sellaista minä pohdin tänään.

Tässä eläinsairaanhoitajana toimiessani luen muuten tosi hyvää, Jonas Gardellin ”Torka aldrig tårar utan handskar” -kirjaa (siis ”Älä koskaan kuivaa kyyneleitä ilman hanskoja”, miten sattuikaan tähän kyynelteemaan). Se kertoo 80-luvun Tukholmasta ja ensimmäisista HIV-potilaista. On Ruotsissa hyvin suosittu kolmiosainen kirjasarja. Jos luet ruotsia, suosittelen! En tiedä onko tätä käännetty suomeksi.

Mukavaa alkavaa viikkoa teille rakkaat kullannuppuseni!

/Ämmä, kuivasilmä