Huomenta. Pari tuntia jaksoin olla istuma-asennossa. Villeissä kuvitelmissani olin suunnitellut lähteväni käymään asioilla, mutta vedettyäni housut jalkaan ja pakattuani laukun tuli niin heikottava ja huono olo, että oli pakko painua makuuasentoon uudelleen.

Tables have turned: nyt on tämän karvapallon vuoro toimia minun sairaanhoitajanani.

Onneksi nyt on aikaa sairastaa, vaikka kyllähän sitä toivoisi, että juuri tällä hetkellä olisi voimia hoitaa asiota, jotta hommat etenisivät. Mutta tämä on nyt paikka, jossa mieltä koetellaan. On pakko antaa hetkeksi periksi ja kehon levätä, jotta tämä joskus menee ohikin. Se on kaikista vaikeinta; kun päässä tykyttää, että pitäisi sitä, pitäisi tätä ja vieläpä tuotakin, mutta ei vaan pysty.

Jäin kiinni tuohon kahteensataankahteenkymmeneenkahteen kirjaan, jotka minulla on kirjahyllyssäni. Kirjani ovat minulle hirvittävän tärkeä asia. Kun nyt oikeasti olen tullut ne laskeneeksi, ja pysähdyin niiden ihmeellisen tasaluvun äärelle, oli pakko tarkistaa.

Googlasin ”toistuvat numerosarjat” ja löysin tämän:

”Numerosarja 222: Vastaistutetut ajatuksemme alkavat versoa todellisuuteen. Jatka niiden kastelua ja hoivaamista, ja pian ne puhkeavat maan pinnalle jolloin näet todisteen ajatuksiesi toteutumisesta. Toisin sanoen, älä luovuta viittä minuuttia ennen ihmettä. Ajatustesi toteutuminen on sinulle pian päivänselvää, joten jatka hyvää työtä! Ajattele positiivisia ajatuksia, jatka vahvistavia ajatuksia ja mielikuva-ajattelua.”

Osuvaa? Totta tai ei, niin aika hyvä viesti minulle. Ei luovuteta viittä minuuttia ennen ihmettä!

/Ämmä, joka ei luovuta, mutta ottaa nyt pienen paranemisen mittaisen luovuustauon