Nyt kun minä sitten olen tullut kaapista ulos, ni ole hyvä:
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
RRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR
GGGGGGGGGGGGGGGGHGGGGHGGGGGGHGGGGGGGGGGGH
HHHHHHHHHHHH
H.
mikä määrä asioita pitäisi tehdä!
Patoutumat purkautuvat. Viime päivinä olen joutunut pitämään nämä asiat vielä sisälläni, mutta nyt nyt sitten kun olen sinulle eilen kertonut, ni täs ois niinku täyslaidallinen. Miten kukaan voi elää kaapissa?! Niinku asioissa?!
Kato kun olen vaan koko ajan halunnut kertoa siitä mikä homma on muuttaa. Tässä on ihan hirveesti asioita järjesteltävänä. Tilanne on siis se, että minä en vaan yksinkertaisesti löydä yhteyttä tällä hetkellä siihen järjestelmälliseen minääni. Huitelen vaan ympäriinsä ja hoen itselleni, että skarppaa nainen!
En tiedä mistä lähtisin liikkelle. Kämppä on irtisanottu. Kuntosalijäsenyys on irtisanottu. Ihan kamalo olo. Siis vaan siitä, että kuukausi ja sitten en enää pääse kuntosalille. Hiphei ja tervemenoa vaan kaupunkilaistyttö kylään jossa siis ei ole edes ruokakauppaa!
Olenko muistanut mainita, että kaikista eniten koko maailmassa vihaan muuttamista. Tämä muutto taitaa olla elämäni 20. Että jos mimmi on 33 v, ni on siinä muuteltu. Sitten vaan kohoaa sellainen kysymys, että miksiolentekemässätämäntaas?
Toiseksi eniten maailmassa vihaan ruokakaupassa käyntiä. Minua ei vaan ole rakennettu tekemään ruokaostoslistaa niinku viikon tarpeista. Yleensä ostan yhden asian kerrallaan ja käyn noin kolme kertaa päivässä sitten kaupassa. Että kohta kun se lähin ruokakauppa on 20 kilometrin päässä…
Ei ajatella sitä.
Ajatellaan näitä tavaroitani. Olen tässä nyt viikon tuijottanut vaatekaappiani, pitäisi alkaa käydä läpi vaatteita, jotka säästää, heittää pois, pistää säilöön, vie kirpputorille, ottaa mukaan, heittää ikkunasta ulos… Kenkiä on miljoona.
Mihin sijoitan kaikki 222 kirjaani? Tai niiitähän on vielä vintillä laatikollinen lisää. Perhana. Minä olen asunut tässä asunnossa yhdeksän kuukautta mitentäällävoiollanäinpaljontavaraa?!
Aion pakata mukaani vain rinkallisen tavaraa, talvivaatetta ja sen sellaista. Sitten pakkaan matkalaukkuun kesäkamaa ja pyydän jonkun vieraan sitten tuomaan sen minulle myöhemmin. Muuten tämä tavara pitäisi saada sijoitettua jonnekin.
Jos vaan laittais silmät kiinni ja toivois, että ne jotenkin lentäisi tuosta jonnekin.
En tiedä.
Tämä on nyt vaan jotenkin hoidettava.
Mites sulla tänään? Maanantai ja kaikkee! Ihanaa viikkoa sinulle, ja muista, että vaikka tällainen kaapistaulostulonjälkeinenkaaos iskeekin usein tällaisessa tilanteessa, niin kyllä tää tallainen kannattaa. Että ihan rohkeasti vaan tee niinku kaikkee jännää. Ja sillee.
/Ämmä, intopiukeena
MaiLife 
Paperille vaan lista ja siitä sitten yliviivaat. Asia kerrallaan, ei niitä kaikkia voi kerralla miettiä, tulee hulluksi. Ja yksi päiväsitten viivaat sen viimeisen tehtävän yli :).
Asuin ennen tänne muuttoa kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Stockmannilta. Täällä on pieni lähikauppa seitsemän kilometrin päässä, vähän isompi ruokakauppa (ei todellakaan mikään marketti…) 20 kilometrin päässä. Sitäpaitsi tulet yllättymään norjalaisista valikoimista, me kun ei olla EU-maa. Niihin valikoimiin ei hirveän isoa kauppaa edes tarvita :D.
20 km:n päässä myös pankki, lääkäri ja kuntakeskus. Lähimpään alkoon ja vaatekauppoihin ym. 70 kilometriä. Mutta hyvin menee. Ei ole tuottanut mitään ongelmia – ihan oikeasti. Posti kulkee ja nettikauppoja käytän nykyään aika paljon.
Kaikesta muusta vielä selviän, mutta tästä tavaroiden sijoittelusta ehkä en. Miten tämä voikin tuottaa näin paljon tuskaa…! Yksi hienoimmista asioista tässä Norjaan lähdössä on se, että pääsen kaikesta turhasta eroon. Kiitos kun tsemppaat! Nyt voisin tarvita vähän assistenttia avukseni tätä tavararumbaa hoitamaan. Taitaa tulla MaiLifeenkin pieni kirpputoriosio hetkeksi… Joskaan en ole yhtään varma kehtaanko teille näyttää miten paljon KENKIÄ minulla on. Kamalaa. 😀