Hei mulla on tylsää. Olen täällä
matkalla Tampereelle. Harjoitellaan nyt vähän tätä matkustamista, sillä tämän hetkisten suunnitelmien mukaan minun ja Hermannin pitäisi matkustaa lokakuussa Norjaan autolla. Että jos nyt tämä reilun kahden tunnin reissu kyllästyttää niin mites sitten kun tunteja autossa taittuu sellaiset 20.
Ei ajatella sitä nyt…
Tulin jotenkin nostalgiseksi äsken. Kuuntelin Spotifyn MaiLife-soittolistaani ja sieltä alkoi soida Britney Spearsin Stronger than yesterday. Tammikuussa ensimmäinen blogini Ruotsista poistulon jälkeisen kaaoksen jälkeen oli otsikoltaan ”Vahvempi kuin eilen” ja se syntyi juuri tämän biisin innoittamana, kuvaukseksi kokemistani tunteista sekä kiitokseksi kaikesta rakkaudesta jonka olin kokenut ympärilläni ja joka kaikista suurista kolhuista huolimatta piti minut pinnalla.
”[Asiat] Tapahtuvat rytinällä ja ripeästi, mutta tarkoituksella – tehden joka päivä vahvemmaksi kuin eilen.
Nopeasti ja tarkoituksella, vaikka sitä tarkoitusta ei itse vielä ymmärtäisi ja nopeutta ei aina tuntuisi kestävän – tehden vahvemmaksi, vaikka heikkoina hetkinä ei uskoisi omaan voimaansa.
Pala kerrallaan asiat asettuvat paikoilleen.”
Näin kirjoitin tuolloin. Ja nyt, juuri nyt, taidan ymmärtää kaiken kokemani tarkoituksen. Se on tämä hetki.
Nostalgiapuuskassani yritin napata selfien jotenki niinku vanhitsemasn tämän hetken. Eihän siitä mitään tullut.
Tuo on minun etusormeni…
Kaunista perjantaita sinulle, pupuseni. Ollaanhan me nyt kaikki ihan hirveän paljon vahvempia kuin eilen!
/Ämmä (joojoo mun sääret kaipas vähän enemmän tilaa ja istun sitten invapaikalla, living on the edge!)
MaiLife 