Olen siivonnut koko päivän kaappejani. Lajitellut vaatteita, heittänyt tarpeetonta pois. Löysin eräästä unohtuneesta kansiosta kasan papereita, ja niiden joukosta erityisen aarteen: vaihto-oppilasjärjestölleni vaihtooppilasvuoteni jälkeen kirjoittamani evaluaatioesseen.

Onpa hassua! Tuolloin, 15 vuotta sitten olen juuri palannut Las Vegasista (kyllä, olin vaihtarina Vegasissa…) ja kirjoittanut nämä ajatukset koontina opeistani. Tämä tuli kuin tilauksesta; vähän niin kuin olisin lähettänyt tähän päivään itselleni viestin siitä, mitä tärkeää on tärkeä muistaa nyt kun lähden taas, vähän niin kuin toiselle vaihtarivuodelle. Lue nyt, millaisia ajatuksia olin paperiin kirjoittanut! Olen ollut aika viisas 17-vuotiaana, vaikka itse sanonkin… Ja ajatellut aika samoin kuin nykyäänkin. Huolestuttavaa?

Vasemmalla minä (!) ystävieni Alenan ja saksalaisen Sarahin kanssa.

”Vaihtovuoteni oli kaikin puolin täydellisesti onnistunut. Kaiken uuden kokemisen ja näkemisen, uuden elämäntyyylin oppimisen ja matkustamisen lisäksi koko se käsitys, joka minulla oli ympäröivästä maailmasta muttui täysin. En osannut kuvitellakaan miten täysin ihmiselämä voi muuttua noinkin lyhyen ajanjakson aikana. Vuosi muutti minut täydellisestim niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Ulkoisesti en ole enää se pyöreäposkinen kuusitoistavuotias, vaan jo paljon aikuistuneempi.

Aikuistuneempi olen myös ajatuksiltani, osaan ajatella asioita nyt jo järjen kanssa. Koko vaihto-oppilaaksi lähteminenkin oli hetken huumaa, joka siten jättikin minuun paljon syvemmät jäljet kuin osasin ajatellakaan. Nyt olen erittäin onnellinen päätöksestäni. Tämä vuosi oli juuri se jota olin kaivannut, monessa mielessä.

Ennen lähtöäni asetin itselleni vain muutaman tavoitteen siinä pelossa ettei vuodesta tulisikaan ihan sitä mitä olin kuvitellut. Mikä tahansa elinympäristö tulikaan olemaan, joka päiväistä ihanuutta tai ei. päätin vakaasti sopeutuvani siihen. Päätin etten tule kesken vuoden kotiin vaikka miten kävisi, ehän halunnut olla ”looseri”. Vakaa päätökseni oli myös saada ystäviä, sellaisia läpi elämän säilyviä.

Näin jälkeenpäin harmittelen, etten asettanut itselleni muita selviä päämääriä, niin hienosti onnistuin toteuttamaan ne vähäiset, jotka minulla olivat. Alkuvaikeuksien kautta sopeuduin amerikkalaiseen elämään. Nopeasti tuloni jälkeen elämä muuttui ihan jokapäiväiseksi, aivan kuten olisin aina elänyt tuossa yhteiskunnassa. Joihinkin tapoihin tottuminen vei kauemmin kuin toisiin, jotkut asiat omaksuin aivan heti kättelyssä. Huomasin, että ihminen pystyy luomaan itselleen aivan uudenlaisen elämän. Nyt minulla on kaksi kotia, kaksi kulttuuria. 

Ystäviäkin sain paljon. Aluksi kaikki tuntui hankalalta, tuntui, ettei kukaan halunnut olla kaverini. En kuitenkaan ole tottunut olemaan yksin, ja puheliaana ihmisenä hakeuduin toisten seuraan. Harmittavaa mutta totta on se, etteivätihmiset tule tuppisuun luokse. Jokaisessa asiassa on aluksi annettava itse yli sadan prosentin panostus. Sitten asiat lähtevät rullaamaan jo ihan omalla painollaan.

Toiset ihmiset sekä heidän kauttaan saamani kokemukset ja vaikutteet olivat minulle tärkeintä tämän vuoden aikana. Juuri ihmisten kautta sain koettua erilaisia asioita. Näistä uusista tuttavuuksista ja heidän mukanaan tuomista erilaisista elämän vivahteista muodostui minulle se ”elämän suola” joka teki joaisesta päivästä mielenkiintoisen. He tutustuttivat minut tähän uuteen ympäristöön ja sen asukkaisiin.

Jo etukäteen kannattaa valmistautua, että alun ensimmäisen kuukauden, parinkin aikana joutuu elämiseen panostamaan ihan eri tavala kuin aikaisemmin on joutunut. Koko ajan täytyy olla varpaillaan, valmiina kohtaamaan uusia asioita ja haasteita. On varauduttava antamaaan itsestään täydet sata prosenttia. Jo ensimmäiset viikot määräävät millainen lopusta ajasta tulee. Jos päivät mieluummin kuluvat omassa huoneessa, omissa oloissa, on myös lopusta ajasta luvattavissa hieman alle mahdollisuuksien elämistä. Koskaan ei kannata linnoittautua pieneen huoneeseen ovaen taakse. Oven takaa löytyy täysin avoin maailma odottamassa tutkimista.”