Olin viisaasti ajatellut illalla. Että tänään voisi nukkua ihan vähän pidempään niin jaksaisi sitten tämän päivän. Ja sitten kello 5.30 aamulla herään enkä enää saa nukuttua. NYT voin myöntää, lähtö alkaa pyöriä päässä.

Täällä sitä nyt on pakattu kamoja pahvilaatikoihin jo monta tuntia. Kuolemanväsyneenä. Täytynee varautua siihen, että unta ei seuraavina päivinä juuri kerry. Koko ajan tulee mieleen lisää asioita, joita pitäisi tehdä.

Mutta sitten päivänpolttavampiin asioihin. Siis tähän! Olin unohtanut, että minulla on mies kaapissa! Eikä ihan mikä tahansa mies, vaan vappuheilani – Hashtagvappuheila. Muistatko hänet?

Olen tunkenut miehen kaappiin vapun jälkeen, eikä sille liiemmin ole näköjään käyttöä ollut. Tässä se on nyt aamun hämärissä valvonut pakkaamistani. Katkeransuloinen hetki, mutta luulen, että on aika tehdä bänksit Hashtagvappuheilan kanssa. Nyt kun sitä miettii, niin on tuo kuitenkin jotenkin vähän liian kiiltokuvamainen minun makuuni. Jotain särmää pitäisi olla.

Nyt olis siis naiset hyvät täällä yksi mies vapailla markkinoilla. Joskin se on ollut nyt kaapissa viisi kuukautta, että kannattaa kiinnostuneien miestenkin kysellä. Eihän sitä koskaan tiedä. Tylsä se on kuin pahvi, mutta kai sen voi joskus ottaa viereen nukkumaan.

Eikä näitä suudelmia ovin intohimoisiksi voi kutsua. Se on jotenkin koko ajan kauheen tietoinen näistä kameroista ympärillään. Linssilude. Yök.

/Ämmä, ihan vaan sinun puolestasi kiitollisena, että Norjaan lähtö on edessä, niin on jatkossa vähän järkevämpää luettavaa (ehkä) luvassa. JOS saan joskus vielä nukuttua.