Ja neljäntenä päivänä luonto karaisi naisen…

Nyt tämä homma alkaa vähitellen valjeta. Neljäs aamu Stössä ja jo toinen sähkökatko. Ei taida tällä maailmanvalloittajalla olla mitään sanottavaa luontoa vastaan. Tai sähköyhtiötä.

Onneksi hanasta tulee niin kuumaa vettä, että saan sekoitettua siihen pikakahvin murut. Muuten mistään ei ehkä tulisi mitään. Näiden päivien aikana olen huomannut, miten nopeasti turha hienostelu karsiutuu ihmisestä. Eikä tämä sähkökatkojen suma ole vielä mitään, odottakaapa vaan kun kerron teille työstäni…

kala

Tuossa vähän esimakua duunista. Näitä tulee vastaan päivittäin.

Mutta oikeastaan olen valtavan ylpeä kehityksestäni. Nyt tämä sähkökatko tuntuu enemmänkin hienolta. Ja osasin suhtautua siihen kylmän viileästi. Että kappas vaan, ei sähköjä. Pitkälle on siis tultu jo neljäntenä päivänä. Luonto oikkuineen on karaissut naisen…

Tänään on ostettava taskulamppu. Se tuntuu olevan täällä suhteellisen oleellinen käyttövaruste. Mietin, että mitenkähän sitten joulukuussa. Kun sähkäkatko tulee. Ei valoja, ei sähkölämmitystä. Kaamosta ja kylmää.

lofootitjuttu

Tämä kuva meidän kylästä löytyi Eeva-lehestä. Siellä tönöttää minunkin kotini. Tuossa valkoisen rakennuksen oikealla puolella tuo pieni punainen mökki ennen isompaa mustakattoista! Täällä mä oon nytkin!

Näin muuten eilen kaksi kotkaa! Hitto. Ihan lähellä kaksi hullun isoa lintua. Ostoslistalle täytyy lisätä myös kiikarit. Täällä voi tehdä ihan järjettömiä eläinbongauksia.

Järjestön eläinbongaus oli muuten myös se, että Herra Hermanni oli töissä ollessani päättänyt saalistaa Fazerin sinisen suklaalevyn ja vetänyt puolet siitä napaansa. Ja koiraihmiset tietävät, että suklaa on todella vaarallista koiralle ja täällä sitten illalla vähän pohittiin, että mitenkähän koiran käy. Sähkökatkon lisäksi yöllä olisi saattanut olla sairaalareissu. Jos täällä jossain olisi sairaalaa… No, onneksi ei tarvinnut testata.

hermanniikkunalla

Herrasta puheenollen, tästä taitaa nyt tulla myös jokapäiväinen näkymäni. Hermanni tähystämässä ikkunalla minua kotiin palaamassa.

Tässä nämä viimeisimmät tapahtumat. Kaunista alkavaa viikkoa sinulle! Pakko sanoa, että on aika hassu tunne ajatella, että siellä sinä nyt aloitat työviikkoasi tutun työpöytäsi takana ja minä… olen täällä. Kaikkialla haisee muuten kala. Myös minun pahvisessa aamukahvikupissani, jota on käytetty jo niin monta kertaa, että se on alkanut vuotaa.

Jee! Sähköt tuli juuri takaisin!

Pusipusihalihali sulle! Minä lähden kohta astia- ja puhelinostoksille isolle kirkolle.

/Ämmä, karaistunut nainen

 

Mainokset

One thought on “Ja neljäntenä päivänä luonto karaisi naisen…

  1. Oikea asenne! Ja paljon onnea uuteen kotiin! Huikeeta ❤

    Sähkökatkoissa on tunnelmaa, oikeasti. Ja kannattaa juurikin olla iloinen, että tulee edes vettä. Meillä joilla vesipumput toimii sähköllä, menee katkeilevien sähköjen myötä aina myös kaikki vedet..

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s