Tänään kalastajat eivät ole lähteneet merelle. On liian kova myrsky. En tiedä paljonko tarkalleen tänään, mutta jos tuuli ylittää 12 metriä sekunnissa, kalastajat jäävät rantaan.

Liekö myrsky vai mikä, mutta minun suunnitelmani blogata ennen töihin lähtöä meinasivat kaatua takkuilevan nettiyhteyden takia. Kärsivällisyys joutuu täällä koetukselle ja tehokkuuteen tottunut ihminen joutuu opettelemaan ihan uusia henkisiä taitoja. Ensimmäiset päivät ovat todella olleet totuttelua tähän välittömään elämäntyyliin ja rytmiin luonnon armoilla. Lauri kertoi, että Norjassa sanotaan (tai Pohjois- Norjassa eritoten), silloin kun kaikki ei toimi, että ”Kaikki päivät eivät ole samanlaisia tai niin ne päivät kuitenkin kuluvat”

”Sånn går dagann. Ikke alle dagann er like”

Ikäänkuin asialle ei voisi tehdä mitään. Monelle asialle ei voi. Ei täällä Stössä eikä siellä koti-Suomessa.

Minä lähden kuitenkin koukuttamaan nyt aamun kunniaksi yhden siimapöntön joka jäi eiliseltä tekemättä. Vaikka yleensä silloin kun kalastajat eivät lähde merelle, ei meillä siimankoukuttajillakaan ole töitä. Myrskyä on luvattu seuraavisi pariksi päiväksi, joten me saamme kai sitten vapaata.

Jännä.

Eilen kävimme Hermannin kanssa kävelyllä Stön kirkolla. Ja illalla näimme vieläkin upeampia revontulia kuin toissa iltana. Täällä maagista. Sitä tunnelmaa ei pysty kuvailemaan, kun kulkee pimeässä, vihreiden revontulien loisteessa ja kuuntelee niiden sähinää. Se tulee vielä opettamaan minulle paljo.

Leppoisaa tiistaita sinulle!