Jylhät vuoret ja turkoosi meri käyvät nukkumaan

Oi mikä päivä. Ollaan ajettu 400 kilometriä Vesterålenin maakunnasta Lofooteille ja takaisin. Upea reissu, upeita maisemia; kerron sinulle niistä lisää huomenna.

Kävin äsken Hermannin kanssa kävelemässä pimeällä ja hiljaisella aallonmurtajalla. Myrsky kovenee ja tuuli yltyy. Katsotaan millaiseksi seuraavat päivät muodostuvat. Kalastajat eivät ole lähdössä merelle vielä päiviin. Nyt on onneksi aikaa vähän hengähtää, sillä tajusin tänään kuinka väsynyt olen. Ihan puhki ja poikki viimeisten viikkojen tolkuttomasta härdellistä ja muutoksesta. Tekisi mieli vain nukua, eikä oikein ajatus kulje – olo on hyvin raukea.

lofootit

Tämä kotimatkalla auton ikkunasta bongattu maisema kiteyttää fiilikseni nyt. Katso nyt miten upeaa! Sininen hetki; se sellainen lyhyt, ohikiitävä rauhan ja levollisuuden hetki, jolloin luonto alkaa käydä nukkumaan. Vaikka tuo käsittämättömän turkoosi meri myrskyää, nuo jylhät ja jykevät vuoret seisovat tukevasti paikoillaan. Se on yksinkertaisesti upeaa.

Hyvää yötä!

Advertisements

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s