Hoh. Onpa tyhjä ja haikea olo. Tämä paikka on… voi hitto, kun sitä on niin vaikea selittää. Niin järisyttävän pysäyttävä. Kaikilla mahdollisislla tavoilla.

Tämänhän näit jo tänään. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

Tänään oli käsittämättömän kaunis päivä. Ajoimme 50 kilometrin päähän Sortlandin kylään vähän asioille, ja matkalla meinasi henki salpaantua kaiken kauneuden keskellä. Vain vähän mereltä poispäin ajettuamme kohtasimme talven!

Viime yönä on satanut lunta, ja nyt vuoret hohkaavat valkeina. Oli upea auringonpaiste, täydellinen kuvausilma.

Ja minä sain täydellisen kahvin!

Olisikohan tuo nyt riittävän mustaa? Ja syntistä?

Helvetin kahvista huolimatta uni painaa. Nukuin Hermanni mahani päällä parin tunnin unet. Kauneus on tyhjentänyt minut täysin. Nyt vain istun, ja tuijotan ilmaa kynttilän valossa pää aivan tyhjänä. Viime päivinä olen monta kertaa saanut itseni kiinni pohtimassa elämän merkitystä. Sitä miksi meidän tiemme vievät niihin paikkoihin ja tilanteisiin, joihin kulloinkin päädymme. Tuo kysymys ei jostain syystä anna nyt minulle rauhaa. Enkä oikeastaan usko, että vastaus selviää minulle vielä pitkään aikaan. On vain uskallettava olla tyhjänä kaiken kauneuden keskellä, luotettava, että vastaus niihin asioihin, jotka oikeasti ovat tärkeitä, selviää.

Kaunista viikonloppua sinulle, ystäväni! Uskalletaanhan olla tyhjiä kaiken kauneuden keskellä edes tämän viikonlopun ajan.