Tässä on minun parhaat ystäväni. Sori vaan kaikki vanhat parhaat ystäväni, mutta näin se elämä menee.

Ja meidän elämämme, siis mun ja mun parhaitten ystävieni Laurin ja Teemun ja Hermannin, on mennyt viimeisen parin aika hyvin. Me käytiin yhen meidän kaverin kanssa, Kyrren, mökillä. Kuljettiin yhtä Norjan upeinta ja haastavinta vaellusreittiä Dronningrutaa pitkin ja yövyttiin sitten erämökissä.

Kyrre, siis se yks meijän hyvä kaveri kanssa, omistaa tuon Støn leirintäalueen, eikä sillä ole itsellä aikaa enää käydä mökillään, joten me sitten mentiin. Kyrre on sanonut, että saadaan mennä sinne ihan milloin tahansa. Ni, kelaa meitsi on asunu täällä nyt tasan kolme viikkoa ja mulla on jo oma kesämökki. En tiä, jotenki vaa. Tää on…

Dronningruta on nimetty Norjan kuningattaren mukaan. Hän käy täällä hengaamassa ja vaeltelemassa usein, ni voi olla että meistäki tulee vielä parhaat ystävät. Hurja kunto on melkein kahdeksankymppisellä naisella oltava, kun näitä polkuja jaksaa vielä tallata!

Dronningruta on näihin aikoihin sellainen, että sieltä ei moni ole palannut. Ehkä siksi, että ei sinne kovin moni tähän aikaan menekään. Maasto on haasteellista jo kesäkelilläkin saati sitten näin marraskuussa, kun juuri sattui lumikuurokin ja polut muuttuivat hyvin liukkaiksi. Mutta koska mä ja mun parhaat ystävät ollaan tällasta living on the edge -jengiä, niin me mentiin. Aloitetaan tällei vaikeimman kautta.

Minä sitten myöhemmin ja vähän paremmalla kelillä kuljen koko reitin ja raportoin siitä enemmän. Mutta nyt voin sanoa, että johan oli hieno. Poimin sulle nyt joukon kuvia matkaltamme, niin pääset tunnelmaan. Tällainen oli matka Kyrren mökille.

Eilen pykäs aikamoisen lumimyräkän menomatkalla. Lunta tuli jokaisessa olomuodossa, mutta se ei paljon haitannut meitä. Suhteellisen hieno kokemus on matkamiehen vaeltaa näissä maisemissa, pitkin merenrantaa.

Ja sitten sieltä löytyi vielä biitsi. Se kuuluisa. Jolla minä olen luvannut tehdä pikku pulahdukset. Palataan niihin sitten myöhemmin…

  

Saukkokin siellä oli kulkenut! Löydettiin matkan varrelta myös tämä rasvakala. Lauri veikkasi, että se oli saukon ateria.

Matkan varrella nähtiin myös luonnon upeaa geometriaa… Ranta, jonka aallot ovat muovanneet kivet uskomattomiksi taideteoksiksi!

Ennen Kyrren mökkiä oli vielä se pikku vesieste. Hemmetin iso joki, joka piti ylittää hyppimällä pikkuruisille ja kulmikkaille ja liukkaille ja jäisille kiville ja minä en melkein päässyt yli ollenkaan. No, eihän se nyt tässä tietenkään näytä miltään. Mutta itku meinas tulla Samppanjapissikselle.

Mutta sitten parin kirosanan jälkeen oltiin perillä! Ei sähköö, ei vessaa. Ei Facebookkii! Ei mitää. Paitsi ihan hirveästi upeaa tunnelmaa, rauhaa… lämpöäki sitten jonku about kahdeksan tunnin kaminan hehkuttamisen jälkeen.

Norjan lippukin löydettiin. Ei vaan saatu tohon salkoon kun siitä tangosta oli narut rikki. Mut ensi kerralla korjataan lipputanko.

Vaikka juuri muuta kuin Norjan lippu ei mökissä ollutkaan, ni ruokaa oli! Master Chef Lauri kokkasi illalliseksi hirveä.

Ja aamiaiseksi kaikkee hyvää.

Siinä illallisen ja aamiaisen välissä on sellainen harmaa alue, josta on parempi jättää raportoimatta tässä. Suhteellisen pimeäksi jutut muuttuvat, kun parhaat ystävykset ahdetaan Kyrren pieneen, sähköttömään ja Facebookittomaan mökkiin keskelle erämaata… Niinhän se sanoo, että What happens in Kyrren mökki, stays in Kyrren mökki.

Sit me muut sillä välin kun Lauri laittoi ruokaa ja lämmitti kämppää ja siivosi ja hoiti aika lailla ihan kaiken muunkin…

…otettii lungii ja kuvattiin koiran korvaa ja mitä muita kuvia siitä sängyltä pois liikkumatta nyt oli helppo ottaa.

Nii ja luettiin Jahti ja kalastus -lehteä. Ei enää ikinä Elleä tai Vogueta, vaan Jahti ja kalastus! Näin se ihminen muuttuu.

Jätettiin me sitten tarinat Kyrren vieraskirjaan. Paitsi neki kirjoitti Lauri ku se on ainoo, joka osaa kirjoittaa norjaa…

Kotiin lähtiessä oli keli kohdillaan. Eilinen lumisade oli muisto vain.

Ja myrskytkin näyttävät olevan takana. Saimme juuri tiedon, että huomenna päästään töihin! Onneksi oli tällainen täydellinen hermoloma just ennen töitä ja stressiä…

Näin hieno Stø meitä odotti kun saavuimme kotiin! Enpä tiedä saako täällä kovin suurta työstressia aikaan.

Sellainen reissu se. Kirjoitan taas jotain suuria ajatuksia, kun selviän rankasta vaelluksesta. Torstairiemua sinulle!

❤ Äm