Kyllähän minä ihan vähän haaveilen siitä. Että olisi perjantai ja viikonloppu alkamassa. Viisi yli kymmentuntista päivää putkeen siimankoukutustöitä tuntuu. Tämä on fyysisesti valtavan rankkaa työtä. En olisi voinut uskoa kuinka koville se ottaa. Väsyttää vietävästi ja jokaista jalan lihasta särkee. Kello ei ole edes iltaseitsemää ja tekisi mieli mennä nukkumaan. Keho vaatii lepoa ja hiilihydraatteja, sen olen huomannut viime päivinä.

Täällä ei kai tunneta sellaisia käsitteitä kuin ”loma” tai ”viikonloppu”. Niiden sijaan ”myrsky” tarkoittaa meille hengähdysaikaa. Tänään kalastajat eivät lähde merelle, eivät ehkä huomennakaan. Tuulta on liikaa. Ehkä keskiviikkona minulla on vapaapäivä. On tunnustettava, että se tulee tarpeeseen. Taitaa viedä oman aikansa ennen kuin keho ja mieli tottuvat tällaiseen työhön. Vaikka minulla ne ovat lujaa tekoa, nyt otetaan naisesta mittaa. Voimille tämä käy.

Mutta sitten taas toisaalta. Tämä on kaiken väsymyksen väärti

Kotka lenteli tänään koukutustupamme yllä. Kuvasin sen tuvan ikkunasta. Tämän voimalla jaksan taas.

Hyvää yötä, rakkaat ihmiset!