Nyt on siimankoukuttajan vapaapäivä,
kalastaja ei tarvitse minua tänään.
Tahdon omistaa levolle vuorokauden,
olla yksin vaan.

* * *

Voi pyhä jyssäys mikä väsymys. Kuusi rankaa työpäivää takana ja nyt on vapaapäivä. Kalastajat eivät menneet eilen merelle. Keli on taas arvaamaton.

Sää lämpeni huomattavasti. Tuulen suunta muuttui aivan yhtäkkiä ja tuli sellainen outo lämmin ja leuto tuulahdus. Sitä oli todella vaikea käsittää; että marraskuussa voi tulla sellainen lämpö. Vaikka Suomessa sää lämpenisi tähän aikaan vuodesta, en ole siellä tällaista kokenut. Hirveän vaikea selittää.

Leudon sään mukana tuli myös sade, ja nyt täällä on kieltämättä vähän ankeaa. Kaamos alkaa täällä virallisesti 27.11. mutta eilen oli ensimmäinen päivä, kun aurinko ei enää Støhön asti kantanut. Se jää vuorten taakse piiloon. Ja nyt on sitten rankin mahdollinen kaamoskeli. Märkää ja hämärää.

Hienoimmillaan kaamos on tätä: purppuraista taivasta, joka aamulla kohoaa kauniista sinisestä hetkestä ja illalla laskeutuu takaisin siihen samaan sineen.

Toivon, että tätä tulisi seuraavina päivinä lisää. Näin vapaapäivinä erityisesti, sillä nyt olisi aikaa ulkoilla kunnolla koiran kanssa.

Mutta tänään, oi, tänään on siimankoukuttajan vapaapäivä ja minä aion omistaa tämän vuorokauden levolle, bloggaamiselle, ulkoilulle, treenaamiselle ja hyvän ruoan syömiselle.

Kaunista  keskiviikkoa, kaveri!