Minä syön taas irtokarkkia. Kirottu pimeä syksy! Jos pitäisi valita kolme asiaa millä elää, olisivat ne minulle näkkileipä mätitahnalla, irtokarkki ja suklaa. Voisin syödä näkkäriä kilokaupalla. Ja syönkin!

Støssä alkaa olla todella pimeää. Siis niinku koko ajan. Tuntuu, että joka päivä valkenee aina paljon myöhemmin kuin edellinen. Eilen valkeus (huom, ei valo) tuli kello 9.30 ja tänään vasta kello 10. Nyt valoisampaa on kello 10 ja kello 14 välillä. Tänään taas myrskyää ja irtokarkkia, näkkäriä ja sulaata kuluu.

Aamulla kävimme Hermannin kanssa vaeltelemassa Dronningrutaa. Siellä Sipsandin hiekkarannalla, josta jo aiemmin olen kertonut. Sininen hetki kesti koko meidän patikointimme ajan, 1,5 tuntia. Sininen rauhoittaa. Ehkä siitä syystä koko ajan väsyttää, vaikka kuinka treenaisin ja ulkoilisin.

Huh, olen viime aikoina laittanut niin isoja paukkuja blogiini, kirjoittanut isoja reportaaseja ja tehnyt videoita, että tuntuu, että nyt on kaikki journalistiset hanat kiinni eikä oikein mitään järkevää ajatusta synny nyt. Täytynee lopettaa tämä päättömän tekstin suoltaminen.

Mutta onneksi minulla on tarjota jotain järjellistäkin. Kun nyt päästiin eilen taas videoitten makuun, niin tässä vielä tuorein Turskaa ja tunteita -vlogini. Nyt pääsetkin sitten kanssani koukutustuvalle. Tällaisia ajatuksia pyörii päässä, kun koukutan siimaa…