Voi hitonhitonhitonhitonhitto!
HAIRAHDIN!
Sortlandin ostoskeskukselle.
Siinä yhdessä pienessä silmänräpäyksessä, kun astuin ostarin ovesta sisään tajusin, mistä kaikesta minut on eristetty.
Jouluhässäkästä. Shoppailusta. KENGISTÄ!
Minä viaton ihminen jätin hetkeksi kalastusmaailman ja lähdin Itsenäisyyspäivän ostoksille ja sitten tämä kaikki hyppäsi silmilleni. Häivähdys sitä maailmaa, josta tulen! Ja minulle tuli ikävä. Uusia kenkiä. Kaikkea ihanaa. Jotain, mitä voisi ostaa… Vilkkaampaa elämää ja menevämpää maailmaa! Noin 50 kilometrin päässä Støstä sijaitsevassa Sortlandissa on jopa elokuvateatteri. Näiden hyvin hiljaisten Støssä kököttämieni päivien jälkeen Sortland melkein sokaisi minut!
Mutta en ostanut. Kenkiä tai villapaitoja tai koruja tai kirjoja. Tai muuttanut Sortlandiin, vaikka sitäkin jo ehdin suunnitella. Hankin vain tarvikkeita huomisia Itsenäisyyspäivän juhliamme varten, jotka pidän kotonani. Olen kutsunut luokseni kaikki tämän Øksnesin kunnan suomalaiset. Me syömme ja juomme hyvin ja juhlimme itsenäistä Suomea. Ehkä se saa taas mieleni irti Sortlandin suhinasta, joka hetkeksi sekoitti pään.
Sortlandin matkalla söin fiske&chipsejä ja
kuvasin perjantaisekopäisyyksissäni Skeidaria ja persilleä. Tämä ei ole hauskaa. Edes minusta.
Hyvää itsenäisyysviikonloppua, pupuset, toivottaa hän ja tarttuu imuriin… Emännällä on vielä paljon hommia juhlia ajatellen.
