Hyvää Itsenäisyyspäivää, rakas Suomi! Olen poissa luotasi nyt jo kolmatta Itsenäisyyspäivää peräkkäin. Näinä merkkipäivinä kaukana kotoa mielen valtaa haikeus. Ylpeys siitä että on suomalainen! Kaipuu, että voisi kunnioittaa kotimaata sen kauniissa maisemissa yhdessä rakkaiden kanssa. Mutta minun maisemani on nyt tällainen. 

Støssä on hurja tuuli, kovin tähän mennessä. Ulos ei ole menemistä. Tai koitettiin me koiran kanssa, mutta ei siitä tullut mitäään. En tiedä tarkkoja lukemia, mutta yli 20 metriä sekunnissa tuulta on aivan varmasti. Ehkä reilustikin. Yöllä heräilin moneen otteeseen siihen kun tuuli repi kattoa ja tällä kertaa jännitin, että niin oikeasti käy. Ei ollut kaukana.

Vielä jännempää on se, että parin päivän päästä jään tänne aivan yksin kun muut kalastakylän suomalaisasukkaat lähtevät pois. Muutama paikallinen jää kylään. Mutta ennen sitä kokoontuu joukko suomalaisia juhlimassa Suomea Støn pienessä punaisessa mökissä: minun kotonani. Rauhoitan nyt loppupäivän Itsenäisyyspäivän juhlinnalle.

Millainen sinun Itsenäisyyspäivän maisemasi on? Toivottavasti kaunis ja rauhallinen!

/Äm, ikävöiden sua ja kotimaata