Tämän päivän avainsana on ollut inspiraatio. Sitä olen kovasti koettanut etsiä; kysynyt teiltäkin apua. Kiitos kaikille Facebookissa inspiraation aihioita minulle jakaneille, hyödynnän kaiken sen lähipäivinä, en vielä tosin tiedä miten…

Tämä puolestaan on ihan puhtaasti salakuva.

Jos jään kiinni sen ottamisesta, ni syytän olosuhteita. Oli pakko ottaa kuva, koska tuo on Herra Isoherra, kalatehtaan pomo. Se josta kerroin! Siinä takana on se monitori, josta se minuakin väijyi viimeksi kun olin kalanperkuuhommissa.

Inspiraation etsimisessä piti mennä tänään näin pitkälle: kysymään että olisiko niitä suolistustöitä tarjolla. Huh, nyt on sekin hetki nähty, että haluan suolistamaan!

Mutta tuota käytävää ei enää tänän vuonna kuljeta. En minä enkä ne moottorisahamurhaajat, jotka – kato nyt – voi nähdä tuossa käytävillä verisissä sadevaatteissaan. Jos vähän pistät mielikuvitusta peliin!

Siinä on viimeisten kalojen päät, jotka täällä on sivallettu. Sea Hunter ja se toinen laiva jonka nimeä en muista ovat heittäneet kumihanskat tiskiin. Pyörivät merellä pitkään etsimässä seitä kunnes myrsky yllätti ne ja ne joutuivat palaamaan satamaan. Lähtivät takaisin merelle myrskyn laannuttua, mutta saman tien tuli toinen tuulenremakka, joka pakotti ne joululomalle.

Viidenminuutinmies Steveä en nähnyt. Tavallaan hyvä. En ollut meikannut. No, toisaalta viimeksi se on nähnyt minut kalansuolet naamalla, joten olisiko se nyt sitten ollut niin kamalaa. Ja sitä paitsi: TORSTAINA ON KALATEHTAAN PIKKUJOULUT!

Menen.

Ajattelen niin, että jos on ollut yhden kerran työvuorossa, niin on pikkujoulunsa ansainnut.

Meikkaan!

Jos torstain jälkeen en ole inspiroitunut, niin en sitten koskaan.

Kävin minä tuollakin. Asvossa. Siellä kirpputorilla, jossa on kahvila. Muistatko? Ajattelin, että jos siitä vähän inspiraatiota kirpputorilta sitten kun ei töitäkään ole tarjolla. Ekan kirjan taktiikalla, joka siis menee niin, että ensimmäinen kirja, jonka käsi hyllystä tavoittaa otetaan ja ostetaan, poimin kirpparin divarista itselleni luettavaa. Tämän!

Takakannessa lukee noin vapaasti suomennettuna:

”Minusta ihmisten elämä täällä maapallolla on kuin loputonta ryhmätyötä. Tehtävä, joka on annettu aikojen alussa on seuraava: Varmistakaa, että näette ympärillenne. Selvittäkää, miten voitte parhaalla tavalla organisoitua ja hyödyntää luontoa. Kuvatkaa omin sanoin millaista on olla ihminen. Ottakaa selvää miten kaikki liittyy yhteen ja miksi te olette täällä. Käyttäkää se aika, jonka tarvitsette.”

Tämä ekan kirjan taktiikka on pettämätön. Vai mitä olet mieltä?

/Äm, joka ottaa nyt sen ajan jonka tarvitsee, inspiraation etsintä jatkuu…