Yhden yön aikana. Hurja määrä viestejä, lukijoita, yhteydenottoja. En osannut ajatellakaan, miten eilinen tekstini näyttää koskettaneen. Oli vain henkilökohtaisesti valtavan tärkeää saada se kirjoitettua ja julkaistua. Ihan kuten muutkin ”isot” tekstini tähän mennessä: niiden ulos saamistaa seuraa rauha mielessäni. Mutta teidän palautteenne saa mykistymään.
Kiitos!
Hitaasti mutta varmasti vastailen jokaiselle minuun yhteyttä ottaneelle. Nämä Støn huonot nettiyhteydet haastavat tilannetta; haluaisin vastata jokaiselle heti, mutta en pysty siihen. Onneksi on pari ystävieni kotia, joihin voin mennä yhteyksien ääreen. Näin tämän nyt kai pitää olla. Äärilaitana hiljaisuus.
Toisessa äärilaidassa on puhe. Hiljaisuus ja puhe. Jäin miettimään vielä sitä, mikä yksittäinen asia tai tekeminen on ollut kaikista tärkeintä romahduksesta selviytyäkseni ja parantuakseni.
Se on ollut puhe. Puhuminen. Kirjoittaminen. Se, että olen saanut jauhaa ulos itsestäni sisälläni mylläävää rullaa. Asioita romahduksestani ja siihen johtaneista tekijöistä, joka vain pyörivät yhtenä loputtomana rullana mielessäni. Luulin, ettei se koskaan katkeaisi. Samat jutut pulpahtivat esiin uudelleen ja uudelleen.
Mutta vähitellen, yksi asia kerrallaan tuosta rullasta alkoi pudota asioita pois. Siksi, että sain puhua sitä pois. Siksi, että minua kuunneltiin eikä tuomittu. Siksi että sain kirjoittaa. Silsi, että aika paransi, antoi etäisyyttä pahoihin tapahtumiin.
Tätä kauneutta minä saan nykyään katsella! Ehkä on kannattanut kulkea kova polku päästäkseen tänne. Koskaan ei voi tietää mihin tie vie. Kun sen vaan antaa viedä.
Jos olet nyt samankaltaisessa tilanteessa kuin minä vuosi sitten, minä sanon: uskalla puhua. Vaikka tuntuisi, että tulet hulluksi toistaessasi samoja asioita, samoja lauseita, toista ne juuri niin monta kertaa kuin tarvitsee. Uskalla nojata ihmisiin, luota että he kuuntelevat. Uskalla ottaa heidän apunsa vastaan, luota että he haluavat sinulle vain hyvää.
Älä jää yksin ajatustesi kanssa. Hae rohkeasti ammattiauttajan apua.Tunne ja puhu. Sillä se on tiesi vapauteen. Aivan kuten minulla.
Rakkautta!
/ÆM
MaiLife 
Sinä ihana Maija, tirautin muutamat kyyneleetkin kanssasi, olet videolla niin kaunis, Norjan ilmasto tekee ihollesikin hyvää. Kuuntele Taivas sylissäin ja Pohjantuuli (Suvi Teräsniska), ne ovat joulun toivotukseni Sinulle. Olen viime talvena kuunnellut satoja kertoja Pohjantuuli-kappaleen ja nyt alkaa tämä paska, hirviö, katastrofi vuosi olla lopuillaan.
Myös ’häntä pystyyn vaikka rautalangalla’ sopii Sinulle ja Hermannille <3.
-ninatonttu
Voi sinä ihana, kiitos! Tiedätkö, tuota Pohjantuulta olen soittanut minäkin monen monituista kertaa! Se on kaunis kappale, ja kiteyttää niin hienoja ajatuksia. Ei ole enää montaa päivää tätä hirviövuotta jäljellä; sitten me tytöt noustaan sellaiseen kukoistukseen, ettei ole ennen nähty 😀